Matkakokemuksia Sri Lankasta

Kurkistan vuorenseinämän yli ja edessäni levittäytyy uuteen päivään heräävä maalaiskylä ja sitä ympäröivien vuorten siluetti.

Krokotiili makaa jähmettyneenä, hampaat irvessä järven rannalla.

Istun ulkoterassilla ja katselen, kun tulikärpäset sinkoilevat pimeydessä ja häviävät tähtitaivaaseen.

Nämä ovat yksittäsiä ohikiitäneitä muistoja reissultani Sri Lankasta. Vietin mieheni Ollin kanssa saarella 16 päivää helmi-maaliskuun vaihteessa. Olimme haaveilleet Sri Lankasta jo noin kolmisen vuotta, ja tämä tuore reissu todisti, että haaveet kannatti toteuttaa. Lentokentältä suuntasimme suoraan Kandyn kaupunkiin. Parin yön jälkeen siirryimme sieltä itäänpäin Gal Oyan kansallispuistoon kahdeksi yöksi. Gal Oyasta reissu jatkui keskemmäs saarta Ellaan hill countryn alueelle neljäksi yöksi. Sitten otimme suunnan pohjoiseen Habaranaan, jossa vietimme kaksi yötä ja josta teimme visiitin Sigiriyalle ja Pidurangala rockille. Viisiöisen rantaloman vietimme länsirannikolla Kalpitiyan niemimaalla. Ennen lähtöaamua olimme viimeisen yön lähellä lentokenttää Negombossa.

Kartassa tämä reittivalinta näyttää mielenkiintoiselta. Järkevämpäähän olisi ollut mennä ensin Ellaan ja sen jälkeen Gal Oyaan, mutta tämä ei ollut majoitussyistä mahdollista, kun yksi kiikarissa ollut paikka oli niin varattu. Missään vaiheessa nuo lisäkilometrit eivät turhauttaneet, sillä Gal Oya oli odotetusti se the place to be. Aion kirjoittaa näistä paikoista omat postauksensa, mutta tähän alkuun päällimmäisiä kokemuksia luonnosta, majoittumisesta, liikkumisesta, ruuasta ja paikallisista ihmisistä.

Näkö- ja kuuloaisteja hellivä Sri Lankan luonto

Huomaan itseni yhä useammin unelmoivan paikoista, joissa pääsen viettämään kokonaisen päivän tai päiviä täysin luonnon helmassa. Plussaa ovat palmumetsät, kumpuilevat tai vuoria mukailevat maisemat, vehreät laaksot ja niityt sekä paikat, joissa voi nähdä eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä. Vaikka odotin Sri Lankan tarjoavan niitä kaikkia, niin silti odotukset ylittyivät moninkertaisesti. Lyhyesti sanottuna Sri Lankan luonto lumoaa. Se ei hellinyt vain näköaistia, vaan sen lisäksi suosi kuuloaistia.

Sri Lankassa heräsin useana aamuna luonnonääniin. Linnut viheltelivät ja sirkuttivat, kuka mitäkin vuorollaan tai kuorossa yhtä aikaa. Nuo yksinkertaiset mutta kauniit hetket olivat yksiä reissun kohokohdista ja muistan ne varmasti pitkään. Ääretöntä vehreyttä voi taas ihailla esimerkiksi päiväpatikoilla ja monituntisella junamatkalla, joka pitkästyttävän matkanteon sijaan oli oma silmiä hivelevä elämyksensä. Kuten muilla reissuilla safari tarjosi parastaan tällä kertaa veneen kyydissä Gal Oyan kansallispuistossa. Sri Lankassa ei kuitenkaan tarvinnut mennä kansallispuistoon asti, sillä eläimiä ja lintuja pystyi kuulemaan ja näkemään myös puistojen ulkopuolella.

Srilankalainen ruoka: ”Saisiko olla currya?”

Hikikarpalot nousivat iholle vähän väliä srilankalaisessa ruokapöydässä. Ei ainoastaan siksi, että ruoka oli tulista, vaan myös siksi, että sitä oli paljon. Hostimme kantoivat lisää ruokaa pöytään, vaikka mahalaukku rutisi jo liitoksistaan. Minua nolotti monesti, kun emme läheskään ikinä jaksaneet syödä kaikkea tarjolla olevaa, oli meitä sitten kaksi tai neljä aterian äärellä. Tai ehkä se oli tarkoituskin, että vieraille tarjotaan niin paljon ruokaa, etteivät he pysty syömään kaikkea. Ken tietää.

Jos opimme jotain paikallisilta, niin sen, että currya lisukkeilla syödään aamusta iltaan. Aamupala muistutti ruokamäärältään runsasta lounasta, ja se koostui esimerkiksi currykastikkeesta, rotista (paikallinen leipä), riisijauhoista tehdyistä string hoppereista, kananmunista, letuista, leivästä, tuoreista hedelmistä, mehusta, teestä ja kahvista. Johtuiko kattavasta aamupalasta, kuumasta ilmasta vai molempien yhteisvaikutuksesta, niin yleensä söimme vain kaksi ateriaa päivässä. Yleensä arkena Suomessa syön ainakin viisi kertaa päivässä, mutta Sri Lankassa emme tarvinneet kahta ateriaa enempään.

Päivällä / illalla currysta oli tarjolla esimerkiksi kasvis-, kala- ja kanaversioita. Suosittua oli linssicurry, ja myös perunacurry oli paikallinen erikoisuus. Ihastuimme kottuun, joka näyttää vähän siltä kuin siihen olisi tungettu kaikki kaapista löytyvä ja sekoitettu ainekset sekaisin. Kottu on kuitenkin hirmuisen maukasta ja ihanan mausteista. Käsittääkseni siinä on ainakin rotia suikaleina, kasviksia ja kananmunaa yhteen paistettuna. Sellainen ruoka, jota voisi kokeilla kotona.

Majoituksiimme kuului aina aamupala. Halusimme syödä usein myös päivän toisen aterian majoituksessamme, sillä paikalliset hostimme olivat niin hyvää seuraa ja erinomaisia kokkeja. Ruokahetket olivat oivia tilaisuuksia tutustua niin majoittajiimme kuin mahdollisiin toisiin turistivieraisiin. Kävimme monta mielenkiintoista keskustelua ja nauroimme monesti sydämen pohjasta herkkujen äärellä.

Upeita junamaisemia, pomppivia tuktuk-kyytejä ja soljuvia taksimatkoja – liikkuminen Sri Lankassa

Sri Lankassa matkanteko oli sujuvaa ja hidasta samaan aikaan. Moni on tiedustellut, miten siirryimme paikasta toiseen tällaisella liikkuvalla omatoimimatkalla. Me olimme tällä kertaa mukavuudenhaluisia ja halusimme säästää aikaa perillä oloon, joten varasimme usein taksikyydin yöpaikasta toiseen. Hyviä paikallisia taksifirmoja löytyi netistä suositusten kautta. Varasimme kriittisimmät siirtymiset jo Suomessa, mutta varaus onnistui myös hyvin paikan päällä lähtöä edeltävänä iltana. Yhteydenotto taksifirmaan tapahtui usein whatsappilla. Esimerkiksi 100 kilometrin taksimatka maksoi suunnilleen 30 euroa. Bussilla sama matka olisi maksanut muutamia euroja. Ajankäytössä on hyvä huomioda, että autolla taittui noin 35 – 50 kilometriä tunnissa riippuen matkareitistä. Kilometrit ottavat paljon enemmän aikaa kuin Suomessa.

Itse kohteissa kuljimme pidemmät välimatkat tuktukilla, joka takasi pomppivat ja kurvikkaat kyydit. Mennessämme Kandyyn tutustuimme todella mukavaan paikalliseen mieheen, jonka tuktukilla kiersimme kaupungin ympäri ja vähän enemmänkin. Ei tarvinnut itse huolehtia siirtymisestä paikasta toiseen ruuhkaisessa kaupungissa, mikä oli todella mukavaa. Parasta oli, että saimme paikallisen tutun, joka tiesi minne mennä ja osasi kertoa meille heti paikallisista tavoista ja muista jutuista. Sri Lankassa on myös oma versio uberista, PickMe. Tätä ei tullut itse kokeiltua, mutta kuulimme siitä niin paikallisilta kuin turisteilta.

Sri Lankassa bussit kulkevat tiuhaan tahtiin ja juna tiettyjen etäisyyksien välissä. Srilankalaisia busseja ei voi olla huomaamatta: ne on maalattu usein värikkäästi ulkoapäin. Värikäs tunnelma jatkuu sisällä, kun musiikki soi täysillä ja diskomaiset valot vilkkuvat. Me kuljimme pari lyhyempää matkaa bussilla Ellan vuoristoteillä. Näistä reissuista erityisesti yksi jäi mieleen. Olimme liikkeessä ruuhka-aikana, kun koululaiset pääsivät koulusta. Nousimme viimeisenä bussin takaovesta sisään. Ei siinä vielä mitään, mutta kun bussin ovia pidetään auki koko ajan. Istumapaikkoja ei riittänyt kaikille ja jäin seisomaan bussissa auki olleen oven kohdalle. Kun bussi starttasi, se kiisi kaartaen puolelta toiselle vuoristoteitä pitkin ja teki äkkipysähdyksiä. Olin muutaman pitkän minuutin ajan varma, että tipun avoimesta oviaukosta. Yritin pitää kiinni katosta roikkuvista nauhoista tai muualta. Kun sitten myöhemmin olin istumapaikalla, en ihmetellyt yhtään, että oli pelottanut, sillä jo istuessa heiluin oikealle ja vasemmalla kyydin rytmissä. Katselin yhtä aikaa ihaillen ja kauhuissani aukinaisen etuoven aukossa seisovaa paikallista lippumiestä. Hän näytti melkeinpä pitkästyneeltä eikä pitänyt mistään kiinni, vaikka bussi heilui oikealle ja vasemmalle.

Kokemukseni perusteella voin suositella menemään junan kyytiin Sri Lankassa. Olimme varanneet kuukautta ennen liput Ella-Kandy-välille 2. luokkaan. Ennen junamatkaa kävimme lunastamassa liput varausvahvistuksella Ellan juna-asemalta. Etukäteen varattujen paikkojen vaunussa oli hyvin tilaa, mutta myöhemmin kun katsoimme toisia vaunuja, ne pursuivat matkustajista. Suosittelen siis lämpimästi varamaan liput etukäteen ainakin, jos tiedossa on suosittu matkustusväli. Esimerkiksi tällä sivustolla on kattavasti tietoa matkareiteistä, junista ja lippujen ostamisesta. Avoimesta ikkunasta pystyi kurkistelemaan vuorottelevia teeviljelmiä ja muita viljelyksiä, vuoria, kyliä ja tasankoja. Ei ihme, että Sri Lankan junamatkojen maisemien maine on kiirinyt maailmalle.

Monipuolista majoittumista luonnon keskellä

Majoituksiemme hintahaarukka oli lavea, 20 eurosta 200 euroon per yö. Yövyimme paikallisten perheiden pitämissä vierastaloissa, eco lodgessa, bungalowimaisessa mökissä sekä puumajassa. Jätimme väliin perinteiset hotellit. Yhtään hutia ei tullut, ja majoituksemme majoittajineen olivat yksiä parhaista kokemuksista reissulla. Niihin liittyy paljon ihania ja hauskoja tarinoita.

Olen vasta parin viime vuoden aikana havahtunut siihen, että reissuilla majoitukset voivat olla oma elämyksensä, jopa reissun parhaita juttuja. Sri Lankassa lämpimimmät matkamuistot liittyvät pitkälti paikallisten majoittajien tai työntekijöiden kanssa käytyihin keskusteluihin ja heidän järjestämiinsä retkiin, herkulliseen ruokaan, iltanuotioon ja tähtitaivaaseen. Lisäksi olen huomannut, että keskellä luontoa olevat majoitukset, kenties jonkun kansallispuiston rajojen sisällä tai reunalla sijaitsevat, tarjoavat tunnelman, jota on mahdoton tavoittaa missään muualla ja joka tekee minut puhtaan onnelliseksi.

Välittömät ja luotettavat srilankalaiset

Ennen matkaa olin kirjannut reissuodotuksiini, että kohtaisin paikallisia ihmisiä. Tämä toteutui paremmin kuin mitä olisin ikinä osannut odottaa. Olin lukenut srilankalaisista hieman vaihtelevia kokemuksia, mutta halusin lähteä avoimin mielin matkaan. Nyt omalla äänellä voin sanoa, että missään muualla ei ole ollut niin helppo tutustua paikallisiin ihmisiin.

Usein lyhyemmällä lomamatkalla käy niin, että juttelu paikallisten kanssa jää smalltalkin asteelle. Tällä matkalla me kuitenkin kävimme syvällisiä keskusteluita paikallisten kanssa ja tutustuimme pintaa syvemmälle useampaan. Olemme myös jälkikäteen pitäneet yhteyttä erään freelance-safarioppaan kanssa ja toivon mukaan näemme uudelleen joku päivä. Täytyy myös erikseen mainita, että emme kertaakaan kohdanneet kusetusta. Päinvastoin, jaksoimme aina uudelleen ja uudelleen ihastella srilankalaisten välittömyyttä, ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta.  Niin kuin me myös he olivat kiinnostuneita meistä. Esimerkiksi bussipysäkillä eräs nuori mies alkoi jutella Ollille tuosta vain eikä siinä sivussa esimerkiksi yrittänyt myydä tai tarjota hänelle mitään palveluita. Hauska yhteys suomalaisten kanssa oli se, että myös srilankalaisia kiinnosti kovasti, mitä me ajattelimme heidän maastaan. Käytännön asiat, retket, syömiset yms. hoituivat aina erittäin joustavasti ja sujuvasti, itse sai keskittyä lomailuun ja jättää huolehtimisen vähemmälle.

Koimme Sri Lankassa monta lomaa yhden loman aikana. Sen mahdollisti monipuolinen maa, joka vei kansallispuiston ja maaseudun rauhaan, vehreille teeviljelmille ja vuoristomaisemiin, historiallisiin rakennuksiin ja raunioille, tunnelmallisiin temppeleihin ja tuktukien, bussien ja muiden menopelien viidakkoon sekä lämpimiin meriaaltoihin ja punaisen sävyttämiin auringonlaskuihin. Näiden upeiden paikkojen lisäksi sydämeeni jättivät jäljen ne monet srilankalaiset ihmiset sekä muutamat turistit, joihin tutustuimme matkan aikana. Vaikka paluumatkalla kotiin sydämessä oli pala haikeutta, niin päällimäisenä tunteena oli kuitenkin ääretön kiitollisuus siitä, että sain kokea nuo paikat ja kohdata ne ihmiset.

Lue lisää Sri Lankasta:

• Norsuja näkyvissä – venesafarilla Sri Lankassa
• Ella – vehreitä vuoristoja Sri Lankassa
• Sri Lankassa: puussa majailua ja retki Sigiriyalle
• Auringonlaskuja ja ajojahteja Kalpitiyassa
• Tropiikkikuumetta – täältä tullaan Sri Lanka

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.