Sri Lanka: puussa majailua ja retki Sigiriyalle

Joku lintu viheltää, joku raakkuu. Jotkut linnut supisevat ja sirkuttavat taustalla. Väliin kuuluu riikinkukon vaikerrus. Aurinko kohoaa jostain puiden ja pusikoiden takaa. Herään korkealla puumajassa luonnonääniin ja -valoon.

aamuvalo ja näkymät puumajasta

Gal Oyan kansallispuiston lisäksi puumajamajoitus maaseudulla sekä paikkaa pitäneet paikalliset tavoittivat minun ja Ollin sydämet Sri Lankan matkalla. Löysimme tämän Elephant Watch Hut -nimisen paikan Habaranasta, kun etsimme majoitusta Sigiriyan ja Pidurangala-kallion läheltä. Lopulta puumajamajoitus oli se ylivoimaisesti paras kokemus tuolta suunnalta.

Jos oikein ymmärsimme, paikan omisti pari paikallista miestä, joista toisen isovanhemmat olivat aikoinaan omistaneet maapläntin, jolla puumajat nyt seisovat. Sanon tämän näin varovaisen varmasti, sillä parin päivän aikana käymämme keskustelut käytiin englannin, elekielen ja naurunremakoiden sekoituksella. Parin päivän aikana tutustuimme huipputyyppeihin, toiseen paikan omistajista Rohithaan sekä paikan muihin työntekijöihin, jotka olivat hänen sisaruksiaan ja ystäviään.

Majat olivat itse tehtyjä, ja niistä kolme komeili korkealla yläilmoissa puuta vasten sekä yksi lähellä maanpintaa. Meidän majastamme näki yli pihapiirin ja kohti maaseudun heiniä, pusikoita ja hiekkateitä. Puumaja oli yllättävän tilava. Sängyn lisäksi siellä oli oleskelutilaa, josta oli mukava katsella ja kuunnella ympäristöä. Valoa tuli aurinkopaneelien voimalla lamppuihin. Puumajassa nukutti tosi hyvin, itikoita ei ollut juuri ollenkaan ja niiden varalta oli hyttysverkko sängyn ympärillä. Aamun luonnolliset herätykset olivat päivän kohokohtia.

Aamuisin ja iltaisin istuimme paikallisten kavereidemme kanssa pöydän ääressä joko kuuman auringon alla tai nuotion hehkuvassa valossa. Kuten ei muissakaan Sri Lankan majapaikoissa, ei täälläkään tarvinnut huolehtia nälästä. Rohithan vaimo kokkaili joka aterialle montaa eri ruokalajia. Murehdin lähinnä sitä, että toivottavasti en vaikuttanut epäkohteliaalta, kun en jaksanut syödä kuin vain piskuisen osan kaikista herkuista.

Olimme paikan ainoat vieraat, kunnes myös saksalainen pariskunta saapui paikalle toisena iltanamme. Saksalaiset eivät puhuneet englantia, mutta se ei menoa haitannut ja koko porukan kommunikointi meni entistä eloisammalle tasolle. Kaikki tulimme ymmärretyksi ja ikimuistoisen hilpeää oli. Iskusanaksi muodostui freedom, jonka kaikki ymmärsivät ja joka kuvasti tuota lämminhenkistä paikkaa, jossa unohtui muu maailma.

Elephant Watch Hutin nimi tulee siitä, että vierailun aikana on mahdollista nähdä norsu omasta puumajasta. Tonttia ei ole aidattu sähköaidalla. Pari iltaa ennen meidän tuloamme yksi norsu oli tullut myöhään illalla pihaan ja hajottanut muutaman astian ja altaan pihakeittiöstä.

Iskusanaksi muodostui freedom, jonka kaikki ymmärsivät ja joka kuvasti tuota lämminhenkistä paikkaa, jossa unohtui muu maailma.

Retki Sigiriyalle ja Pidurangala-kalliolle

Paikalliset järjestivät meille tuktuk-kyydin Sigiriyan raunioituneelle kalliolinnoitukselle ja sen läheisyydessä olevalle Pidurangala-kalliolle. Sigiriya on kenties Sri Lankan kuuluisin nähtävyys, jota kutsutaan myös Leijonakallioksi ja maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Paikan historiasta on eriäviä tulkintoja, mutta suosittu teoria on, että 400-luvulla itselleen vallan anastanut kuningas rakensi palatsikaupungin valtavan kalliokiven päälle. Kuninkaan kuoltua paikka oli käytössä ilmeisesti ainakin buddhalaisena luostarina. Sigiriyan yhteydessä on museo, jossa olisimme ajan salliessa vierailleet ja josta olisi varmasti saanut lisäinfoa tämän mielenkiintoisen paikan historiasta. Museoon pääsee samalla sisäänpääsymaksulla kuin koko muulle alueelle. Lipun suolainen hinta 30 dollaria kannattaa hyödyntää, jos omat matkasuunnitelmat sallivat.

Olimme tavanneet aikaisemmin reissullamme tsekkiläisen soolomatkailijan, joka oli vinkannut meille, että sunnuntai saattaapi olla kaikista ruuhkaisin aika vierailla Sigiriyalla, sillä silloin on paikallisten vapaapäivä. Ei tarvitse varmaan montaa kertaa arvata, menimmekö kohteeseen kuitenkin juuri tuona viikonpäivänä. Aamuvirkkujen vinkkilistaan voisin lisätä myös sen, että paikka aukeaa jo seitsemältä aamulla. Me saavuimme paikalle aamupäivällä kuumaan ja ruuhkaiseen aikaan, mutta pääsimme alhaalta ylös ehkä tunnissa, mikä ei lopulta niin pitkältä ajalta tuntunut Sigiriyan kokoisessa paikassa.

Kun kävelee ja kipuaa kohti Sigiriyan huippua, pääsee ohittamaan muun muassa vanhoja puutarhoja, kujia, kallioon tehtyjä maalauksia sekä kiveen louhitut leijonankäpälät. Kuuntelin sivukorvallani, kun opas selitti brittiläiselle turistijoukolleen erään tasanteen olevan paikka, jossa kuningas oli ottanut vastaan vieraitaan. Ylhäältä raunioituneesta kaupungista oli hulppeat näkymät yli tasankojen ja kohti Pidurangalan kalliota.

Paikalliset viettivät vapaapäivää Sigiriyalla.

Sigiriya ja Pidurangala sijaitsevat lähellä toisiaan. Välimatkan juurelta juurelle voi taittaa tuktukilla tai kävellen. Matka itse Pidurangalan päälle kesti noin puoli tuntia. Ylös lähtiessä ohitimme ensin luostarin, jossa maksettiin pääsymaksu. On hyvä huomioida, että luostarin läpi ei saa mennä olkapäät ja polvet paljaina. Peittäviä liinoja lyhyeen läpikulkuun voi tarvittaessa lainata luostarin sisäänkäynnin läheltä. Alkumatka  on melko helppokulkuista, mutta lähempänä huippua joutuu hieman kiipeilemään isoilla kivillä. Ainakin meidän reissullamme ihmiset olivat auttavaisia ja kaikki pääsivät sujuvasti määränpäähän.

Kun  fiilistelen näitä paikkoja näin jälkikäteen, niin Pidurangala tarjosi enemmän maisemien puolesta ja Sigiriya taas korjasi potin historiallisen havinan puolesta. Pidurangalan huipulta on upea katsella Sigiriyaa, joka on kuin taivaasta pudonnut iso möhkäle keskellä ei mitään. Tykkäsimme todella paljon Pidurangalan retkestä. Ylhäällä vallitsi mukava leppoisa tunnelma, kun paikalliset nuoret ja aikuiset olivat tulleet viettämään yhteistä aikaa kalliokiven huipulle. Me turistit olimme vähemmistössä tuon valtavan kalliokiven huipulla.

Pidurangalan huipulta on upea katsella Sigiriyaa, joka on kuin taivaasta pudonnut iso möhkäle keskellä ei mitään.

Norsuja joka puolella

Sigiriyan ja Pidurangalan retkien jälkeen vietimme vielä muutamia hauskoja ja jännittäviä hetkiä Elephant Watch Hutilla. Hostimme olivat juuri  lähdössä viemään meitä ilta-ajelulle safariautolla, kun yksi uusi paikallisista kavereistamme huikkasi, että pitkästä heinikosta kuuluu norsun ääntä. Keräännyimme keskelle pihaa ja kuuntelimme hiljaa. Höristimme korviamme ja seisoimme paikallamme pimeydessä. Tilanne kääntyi koomikseksi siinä vaiheessa, kun turvallisuudesta vastaava työntekijä kuiskasi “Elephant elephant run!”. En tiennyt, olisiko pitänyt olla kauhuissaan vai huvittunut tästä kommentista ja tilanteesta, mutta lopulta tilanne päättyi niin, että norsu vetäytyi lähipusikosta ja me kipusimme safarijeeppiin.

Rothitha ajeli hiljalleen asfaltoitua tietä samalla, kun me kurkottelimme kaulojamme pusikoihin. Teillä ei ollut katuvaloja, mutta mukanamme olivat paikallisten harjaantuneet eläinbongaussilmät sekä isot taskulamput. Ensin seisoimme kaikki odottavina ja jännittyneinä safariautossa, kunnes aikaa oli kulunut ainakin puoli tuntia ja lysähtelimme istumaan. Sitten alkoi tapahtua. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni piikkisian, joka kipitti piikit heiluen. Sen jälkeen oli parin yksittäisen norsun vuoro. Ne olivat iltasapuskalla pitkässä heinikossa. Viimeisimpänä näimme, kun norsulauma ylitti autotien. Rothitha kertoi, että valitettavasti norsunpoikaset ja kulkuneuvot törmäävät usein näillä illan pimeinä ajotunteina. Meidän vauhtimme oli niin hidas, että se oli sekä eläimille että ihmisille turvallinen.

Norsuteema jatkui viimeisenä päivänä, kun yksi uusista ystävistämme Rani vei minut ja Ollin pienelle kävelyretkelle. Saavuimme “altaalle”, jotka näyttävät pieniltä järviltä ja joita Sri Lankassa näkee enemmänkin. Ne ovat ihmisen tekemiä, ja niiden tarkoituksena on esimerkiksi ravita ympäristöä ja helpottaa elinkeinoja. Rani tiesi, että tällä altaalla asustelee yksi krokotiili ja että norsut käyvät juomassa sen rannalla. Siitä todisteena olivat isot jäljet kosteassa maassa.

norsun jäljet juomapaikalla

Ennen lähtöämme ehdimme näkemään hostiemme tekemän taideteoksen pihapiirin rakennuksen seinään. Ensin iso eläin sai ääriviivansa, kunnes sen muodot ja värit viimeisteltiin tummalla maalilla. Seinään maalattiin myös kuu, tähtitaivas ja yötaivaalla lentävä lintu. Otimme vielä yhteiskuvia tämän taideteoksen edessä ennen kuin nousimme haikeina autoon ja lähdimme kohti seuraavaa etappia.

Myös minä pääsin piirtämän pari jälkeä taideteokseen 😀

Muihin Sri Lankan juttuihini voit tutustua seuraavista:

• Matkakokemuksia Sri Lankasta
• Norsuja näkyvissä – venesafarilla Sri Lankassa
• Auringonlaskuja ja ajojahteja Kalpitiyassa

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.