InAasia

Naisvoima leviää Indoren slummissa

Naisia Intian Indoressa

Oli Timanttipesula-yhteisön lahjoittajamatkan toinen päivä Indoren kaupungissa Keski-Intiassa. Saavuimme paikallisten Intian World Visionin työntekijöiden ja yhdeksänhenkisen suomalaisen naisporukkamme kanssa kaupungin slummialueelle koulutuskeskukseen. Tulimme suureen huoneeseen, jonka seinillä oli vaatekaavoja, huoneen reunoilla ompelukoneita ja tuoleilla istui kymmeniä odottavan ja jännittyneen näköisiä nuoria naisia. Istahdimme heitä vastaapäätä, ja meille jokaiselle vierailijalle annettiin punainen ruusu käteen. Paikalliset alkoivat taputtaa. Yksi intialaisista nuorista naisista otti minuun katsekontaktia ja hymyili. Tunsin silmieni kimmeltävän ja teki mieli nielaista. Siitä jatkui merkityksellinen päivä, joka toi vahvoja ja toisiaan tukevia naisia yhteen eri puolilta maailmaa.

vierailemassa naistenryhmässä Indoressa

Naisia Intian Indoressa

Me kaikki suomalaiset ryhmämatkalaiset tuemme Elämäntaitoja Indoreen -hanketta, jossa Indoren slummin naiset ja nuoret osallistuvat ammattiin valmistavalle kurssille, oppivat taloustaitoja ja pienyrittäjyyttä. Työtä toteuttavat paikallinen Intian World Vision sekä Suomen World Vision yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa. Täältä voit lukea aikaisemman postaukseni Elämäntaitoja Indoreen -hankkeesta sekä ajatuksistani, miksi lähdin tukemaan Indoren naisia ja nuoria.

vuohi Indoressa

Indoren kadulta

Loka-marraskuun vaihteen matkamme jätti päällimmäisenä mieleeni rohkeat ja itsenäistyneet Indoren naiset. Vaikka tapaamiemme naisten tulot olivat kasvaneet ja heillä oli ammatti ja työpaikka, niin kuitenkin muutostarinoissa kenties oleellisinta oli, että he tunsivat olevansa nyt jotakin. He olivat löytäneet itsensä ja häpeämisen sijaan uskoivat itseensä. Hanke, koulutus ja työ olivat avanneet heidän maailmansa kotia edemmäs. Yhteisissä tilaisuuksissamme naiset istuivat eturivissä. Moni heistä nousi seisomaan kymmenien ihmisten edessä ja kertoi oman tarinansa ja tulevaisuuden haaveensa. Ihailin näitä naisia, ja he antoivat samalla myös minulle rohkeutta – olla uskollinen itselleni ja myös tavoitella omia haaveitani.

Mieleeni jäi eräs autonkuljettajaksi valmistunut tyttö, joka kertoi, että ilman hankkeeseen pääsyä hänellä ei olisi ollut mahdollisuuksia ajokorttiin. Vaikka hän ei ajaisi autoa koko loppua työelämäänsä, hänellä olisi nyt itseluottamusta ja rohkeutta opiskella lisää. Eräs toinen kuulemamme nuori nainen oli kokenut väkivaltaisen avioliiton ja eron. Sitten hän oli päässyt hankkeeseen mukaan ja suorittanut tietokoneopintoja, jonka jälkeen hän oli saanut työpaikan.

Vierailemassamme koulutuskeskuksessa saimme kunnian jakaa todistuksia ompelijoiksi valmistuneille. Pääsimme käymään erään ompelijaksi valmistuneen nuoren naisen kotona slummissa. Hän asui yhdessä isoäitinsä, vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Perheen isä on sokea, mutta perheessä on nyt kaksi tienaavaa naista ja perheen tulot ovat tuplaantuneet.

Vierailemassa Intian Indoressa paikallisessa kodissa

Ompelua koulutuskeskuksessa Indoressa

kuulemassa Elämäntaitoja Inroreen -hankkeen muutostarinoita

Hankkeen tukemien naistenryhmien tapaaminen oli matkamme kohokohtia. Osuuskuntamaisesti toimivat naistenryhmät ovat oppineet valmistamaan esimerkiksi pesuainetta, lahjapusseja, vaatteita, mausteita ja käsitöitä. Jokainen jäsen säästää ryhmän yhteiseen kassaan. Erään naistenryhmän voimanainen kertoi, että aikaisemmin he eivät olleet uskaltaneet käydä pankissa, mutta nyt heillä kaikilla naisilla on omat pankkitilit. Ryhmän tuotot ovat nousseet, ja jäsenet voivat lainata ryhmältä rahaa tarvittaessa, esimerkiksi lasten koulumenojen maksamiseen. Lainat maksetaan aina takaisin. Päivän päätteeksi naistenryhmäläiset laittoivat hyvän kiertämään, kun he lahjoittivat World Visionin nälkäkeräykseen. Apu moninkertaistuu, ja omasta pienestäkin jaetaan eteenpäin.

naistenryhmäläisiä Intian Indoressa

Elämäntaitoja Indoreen -lahjoittajia ja matkalaisia

Vahvoja naisia Intian Indoressa

Tapasimme Indoressa myös lastensuojelukomitean jäseniä, joita World Vision on tukenut kehitysyhteistyöohjelmassaan. Komiteoihin kuuluu sekä lapsia ja aikuisia. He ovat oppineet, miten raportoidaan viranomaisille lasten hyväksikäytöstä. Komitean toiminta on tuottanut tulosta, esimerkiksi yksi tyttö oli onnistuttu pelastamaan lapsiavioliitolta ja toisen tytön isä oli vangittu tyttärensä hyväksikäytöstä. Komitean tytöt ja pojat olivat järjestäneet meille tanssiesityksiä ja pienten näytelmien avulla he kertoivat meille, mitä olivat oppineet komitean toiminnassa. Heidän vuorovaikutuksestaan välittyi yhteisen tekemisen meininki. Oli hienoa nähdä intialaisen yhteisöllisyyden kehittyvän jo nuoressa sukupolvessa sekä tyttöjen ja poikien toimivan yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi.

lastenkomitean jäseniä Indoressa

lastenkomitean jäseniä Indoressa

Lastenkomitean jäseniä Indoressa

tanssiesityksiä tapaamisessa

Paikallisten tapaaminen ja hankkeen vaikutuksiin tutustuminen merkitsi itselle paljon, mutta oli häkellyttävää nähdä, miten paljon vierailumme merkitsi Indoren naisille ja nuorille. Olimme keskustelleet tästä aiemmin matkakumppaneidemme kanssa ja pohtineet, mitä he ajattelisivat meidän tulostamme. Tämä ei jäänyt epäselväksi, olen tuskin missään muualla tuntenut itseäni niin odotetuksi ja vilpittömästi tervetulleeksi. Punainen ruusu kädessä oli vain alkua – lähdimme joka paikasta uusi oranssi kukkaseppele kaulassamme.

Naiset kukkaseppeleet kaulassa

Naiset kukkaseppeleet kaulassa

Naistenryhmäläiset tervehtivät meitä ruusunlehtisateella.

Vaikka tietää, mitä lahjoituksilla tehdään, on vaikutusten omin silmin näkeminen ihmisten ja koko yhteisön elämään, talouteen ja ennen kaikkea henkiseen voimaantumiseen ja itsenäistymiseen myös omaa elämää mullistavaa. Kotiin palasin moninkertaisena saajana, kiitos siitä Indoren naisille ja nuorille.

Elämäntaitoja Indoreen -hankkeen esimerkkituloksia

• 50 naista on suorittanut ajokortin.
• 100 naista on oppinut ompelu- ja kirjailutaitoja. He osaavat nyt suunnitella ja tehdä vaatteita sekä naisille että miehille. Naiset toimittavat töitänsä markkinoille myytäväksi.
• 5 naistenryhmää on saanut valmennusta erilaisten tuotteiden tekemiseen, niiden markkinoimiseen ja oppinut tapoja säästää rahaa.
• 50 naista on suorittanut tietokonekurssin.

Ps. Etsimme vielä vuoden vaihteessa päättyvään Elämäntaitoja Indoreen -hankkeeseen uusia lahjoittajia, olisitko sinä yksi heistä? Lahjoittaa voi itselle sopivalla summalla, pienellä tai suurella (yksi stipendi maksaa n. 100 euroa). Järjestämme kaikille lahjoittaneille yhteisen tilaisuuden tammikuussa Helsingissä. Silloin on myös mahdollista kuulla hankkeen tuloksia ja matkatarinoita. Lämpimästi tervetuloa mukaan. Ja kysy rohkeasti lisää!

Pss. Kuvat ovat sekalainen setti meiltä matkalla olleilta, kiitos ihanalle reissuseuralleni! <3

Lue lisää

Unna Lehtipuu / Rikastamo: Kuudella sadalla ulos slummista – terveiset Intiasta
Pieni apu auttaa isosti Intian Indoressa
Elämäntaitoja Indoreen -esite
Elämäntaitoja Indoreen -Facebook-sivu
Timanttipesula-blogi
Suomen World Visionin verkkosivut

Näin voit lahjoittaa Elämäntaitoja Indoreen -hankkeeseen

1) Tee lahjoituksesi tilille FI3280001570768136, viitteeksi 269540. (Suomen World Vision)
2) Lähetä saman tien yhteystietosi (nimi, osoite, e-mail, puhelinnumero) World Visionille asiakaspalvelu@worldvision.fi sähköpostitse, ja kerro olevasi Timanttipesula-hankkeen tukija. Tietoja käytetään hankkeen etenemisestä ja World Visionin työstä yleisesti kertomiseen.
3) Tykkää Facebook-sivusta Elämäntaitoja Indoreen, jonka kautta tiedotetaan tapahtumista.

Lisätietoja Unna Lehtipuulta unna.lehtipuu@framillafinland.fi.

By
16

You may also like

16 Comments

  • Merja

    Mielenkiintoinen kirjoitus ja hienoa työtä teette. Tällainen toiminta tuo varmasti mielekkyyttä elämään ja hienoa päästä näkemään mihin omat lahjoitusvarat menevät. Kävin heti tekemässä pienen lahjoituksen.

    11.11.2018 at 14.47 Reply
    • Emilia

      Kiitos Merja ihanasta ja kannustavasta kommentista! 🙂 Matka oli todellakin ainutlaatuinen. Ja lämmin kiitos lahjoituksestasi, mahtava juttu! Tervetuloa sitten lahjoittajien tilaisuuteen alkuvuodesta, siitä tulee sitten infoa lahjoittaneille.

      12.11.2018 at 12.31 Reply
  • Elsa/Hakunamalife

    Tästä kirjoituksesta tuli niin semmoinen wow elämys: tommoista mäkin haluaisin tehdä elämälläni! Miten pääsit hankkeeseen mukaan? Ihan super tärkeä, inspiroiva ja mahtavs juttu. Hyvä sinä!

    13.11.2018 at 05.53 Reply
    • Emilia

      🙂 Kiitos ihanasta kommentista! Tosi kiva, jos kirjoitus inspiroi. 🙂 Somesta bongasin tutun kautta, ja World Vision on mulle tuttu järjestö ennestään. Jos olet kiinnostunut vastaavasta, niin ollaan suunniteltu mahdollisesti seuraavaa hanketta Afrikan suunnalle, että siihenki sit siinä tapauksessa etsittäis osallistujia.:)

      13.11.2018 at 19.27 Reply
      • Elsa/Hakunamalife

        Olisin kyllä todella kiinnostunut! Pystytkö pistämään lisätietoa Afrikkajutuista, kun sellaisia tulee, vaikka faceen (Elsa Kannisto/löytyy reissupostauksista) tai vaikka sähköpostiin, joka löytyy tän kommentin noista täyttökentistä ja ehkä näkyy sulle jotenkin?😊

        15.11.2018 at 10.07 Reply
        • Emilia

          Hienoa, mäpä ilmottelen sulle sitten joko Facen tai sähköpostostin kautta 🙂

          19.11.2018 at 07.43 Reply
  • Nomadi

    Aivan mahtava juttu! Tällaisten juttujen lukeminen antaa toivoa ja näyttää, että erilaiset hankkeet ja hyväntekeväisyys voi oikeasti auttaa ihmisiä. Jään seuraamaan blogiasi, haluan itsekin aktivoitua auttamaan ihmisiä esimerkiksi vapaaehtoistöiden avulla.

    13.11.2018 at 10.33 Reply
    • Emilia

      Kiitos paljon kommentista 🙂 Huippua kuulla, tervetuloa seuraamaan blogia! Olen kanssa itse kiinnostunut paljon vapaaehtoistöistä ja niitä tehnykin. Paljon voi tehdä ja vaikuttaa, ja niistä oppii myös itse.

      13.11.2018 at 19.39 Reply
  • Hanna

    Kiitos Emilia näiden valoisien ja koskettavien tunnelmien välittämisestä Indoresta. Siellä näyttää olevan rohkeita, tarmokkaita ja fiksuja naisia.

    15.11.2018 at 10.28 Reply
    • Emilia

      Kiitos Hanna, kiva että tunnelmat välittyivät sinnekin 🙂

      19.11.2018 at 07.47 Reply
  • Stacy Siivonen

    Hienoa työtä maassa, jossa naisen asema on käsittämättömän takapajuinen. En tiedä, miten suhtautua tuohon ajokorttiin, itselläni on sellainen, mutten ole koskaan oppinut ajamaan kunnolla, eikä minulla ole autoa. Ehkä halusin sanoa, että taidot ovat hyödyttömiä, ellei niille ole käyttöä. Siksi kai olen kommunisti, kun taidon jasen käyttämisen välissä on sellainen asia kuin työllistyminen ja kun putoaa työttömäksi, taito unohtuu. Pitäisi niin kuin suoraan valmistua työhön.

    16.11.2018 at 20.43 Reply
    • Emilia

      Kiitos Stacy kommentistasi! 🙂 Myös ajotaito on työllistänyt hankkeessa mukana olleita. Naiset osallistuvat sellaisille ammattikursseille, jotka vastaavat heidän omia kiinnostuksen kohteitaan ja jonka taidoille on kysyntää työmarkkinoilla.

      19.11.2018 at 08.00 Reply
  • Periaatteen Nainen

    Upeaa työtä. Tää aihe on niin lähellä sydäntä (mm. kehitysmaatutkimuksen opintojen kautta, sekä yhden Karibialla vedetyn KEPA-projektin ja nykyisen projektityön kautta), että aina läikähtää kun joku kirjoittaa näistä jutuista! Suuntaatteko joskus Latinalaiseen Amerikkaan? 🙂

    17.11.2018 at 10.35 Reply
    • Emilia

      Mukava että läikähtää 🙂 Sunkin jutut kuulostaa kiinnostavilta, oon myös opiskellut kehitysmaatutkimusta ja haluaisin niitä joskus jatkaa pidemmälle. En osaa vielä sanoa tuosta Latinalaisesta Amerikasta. Itellä on kyllä toiveena matkustaa sinnepäin joka tapauksessa. Mulla on myös kummityttö Perussa World Visionin kautta, joten haluaisin päästä katsomaan häntä ja tutustua siellä tehtävään työhön joko omatoimimatkalla tai järjestetyllä opintomatkalla.

      19.11.2018 at 08.11 Reply
  • Anna-Katri / Adalmina's Adventures

    Niinhän se on, että matkailu avartaa ja antaa perspektiiviä moneen asiaan. Perinteisen matkailun ja suorittamisen sijaan parasta kuitenkin on jos voi antaa jotain takaisin, tehdä jotain hyvää paikallisten eteen. World Vision tekee ehdottomasti hyvää työtä, jonka tulokset näkyvät ympäri maailmaa. Juuri tämä on sitä mitä naiset ympäri maailmaa kaipaavat:
    ”Vaikka tapaamiemme naisten tulot olivat kasvaneet ja heillä oli ammatti ja työpaikka, niin kuitenkin muutostarinoissa kenties oleellisinta oli, että he tunsivat olevansa nyt jotakin. He olivat löytäneet itsensä ja häpeämisen sijaan uskoivat itseensä.”

    17.11.2018 at 16.56 Reply
    • Emilia

      Kiitos Anna-Katri kommentista, yhdyn siihen täysin 🙂 Takaisin antamisesta ja paikallisten kohtaamisesta on tullut itselle tärkeä osa matkoja.

      19.11.2018 at 08.27 Reply

    Leave a Reply