Kävelemme parkkipaikalta muutaman kymmenen metrin päässä pilkottavalle järvelle. Saavumme pienten harmaanvalkoisten kivien reunustamaan rantaan. Edessämme aukeaa turkoosina hohtava vesi, joka rajautuu toisella puolella nousevaan vuoreen. Vesi liplattelee kevyesti, ja sen pienillä aalloilla muutamat turistit seilaavat puuveneissä.
Havupuut kiertävät ympäri järveä. Kovin ylhäällä vuoren rinteellä ne eivät kykene kasvamaan. Sen sijaan valkoinen kiviaines risteilee vuoren alarinteillä. Se hämää näyttäen lumelta. Arvuuttelemme, että ylempänä olevat valkoiset kaistaleet voisivat ollakin lunta.
Lago di Braiesilla ymmärtää ensimmäisen silmänräpäyksen jälkeen, miksi se on käymisen arvoinen paikka Dolomiiteilla. Kiitos ystäviemme vinkistä – meille se oli kimmoke lähteä ylipäätään noille Unescon maailmanperintökohteiksi nimetyille vuorille. Saavuimme Lago di Braiesille patikkaretken jälkeen yhtenä viime kesän myöhäisenä iltapäivänä. Ajoitus tuntui hyvältä, sillä veikkasimme, että päivän suurin kävijämäärä oli jo käynyt pyörähtämässä tuolla paratiisijärvellä.
Kävelimme Lago di Braiesia kiertävää polkua pitkin, ja ihastelimme, miten taivas, pilvet ja havupuut heijastuivat peilityynestä järvestä. Kuitenkin myös paratiisilla on oikkunsa: pilvet ajelehtivat välillä auringon eteen, jolloin turkoosinen hehku himmeni. Myös me sorruimme vuokraamaan veneen, jolla lähdimme soutamaan kohti vuoren seinämää.
Myöhäinen iltapäivä oli jo kääntymässä illaksi, kun keräsin rohkeutta pulahtaa vuoristojärveen. Jäljellä olevat muut turistit tuijottivat ja nausreskelivat, kun viuhahdin pyyhkeen alla, vaihdoin sortsit ja topin uimapukuun ja kahlasin puoliksi innoissani, puoliksi jähmeänä järveen. Siinä vaiheessa taivas alkoi tiputella vesipisaroita. Mieheni laski kolmeen ja pulahdin.
Kun uimaretken jälkeen loin viimeisen katseen Lago di Braiesille ja juoksin kohti parkkipaikkaa, näin rakeiden piiskovan paratiisia.
Muita merkintöjä Dolomiiteilta: Patikointia ja pyöräilyä Italian Dolomiiteilla
10 Comments
Anita / My Tiny Travel Journal
Upeat kuvat ja tunnelmallinen teksti! En ikinä kyllästy katselemaan turkoosia vettä. Talvella tykkään käydä avannossa, mutta en tiedä, uskaltaisinko pulahtaa tuohon järveen ilman saunan mahdollistamaa lämmittelyä! 🙂
16.12.2018 at 19.55Emilia
Kiva kuulla, kiitos Anita 🙂 Turkoosi vesi kiehtoo muakin aina, oli se sitten vuoristossa tai jossain lämpimässä paratiisissa. Kyllä mua pikkasen jännittikin pulahtaa tuonne tuossa vaiheessa, kun ei ollut enää muita uimareita ja oli vähän synkempää. 🙂
17.12.2018 at 11.28Marja
On tuo kyllä uskomattoman kaunis järvi, ei ihme, että on niin suosittu. Kävimme Dolomiiteilla pikaisesti syyslomalle, mutta tuonne asti ei keretty. Seuraavalla kerralla sitten. Vesi taisi olla aika viileetä:)
21.12.2018 at 09.35Emilia
Kiitos Marja kommentista 🙂 Oli kyllä piristävä pulahdus 🙂 Meillä sattui olemaan hyvä väli tuolla piipahtamiseen, ei ollut mitään suurta turistimassaa ja iltaa kohden enää muutama pieni porukka.
25.12.2018 at 09.17Martta / Martan matkassa
Ihania kuvia! Nuo Dolomiitit on ollut toivelistallani jo pitkään, eikä näköjään suotta. Kovasti kiinnostaa tuo teidän lähtöpaikka missä se oli?
22.12.2018 at 10.51Emilia
Kiitos Martta 🙂 Dolomiitit oli kyllä sanattomaksi vetävän upea paikka, suosittelen lämpimästi! Itsekin haluan mennä vielä uudelleen, nähtävää siellä riittää. Lennettiin Muncheniin ja vuokrattiin sieltä auto. Pyörittiin ensin Baijerin puolella Saksassa, mutta suoraa Munchenistä olisi myös päässyt sujuvasti tuonne. Täältä löytyy meidän reitti: http://www.merkintojamaailmasta.fi/eurooppa/roadtripin-alku-baijeri-ja-kultainen-linderhof/
25.12.2018 at 09.22Jenni
Dolomiitit on kyllä ❤️❤️❤️ Siellä olisi näitä vuorostojärviä koluttavaksi varmasti vaikka kuinka, olisi niin ihanaa päästä tuonne joskus uudestaan ajelemaan. Upeat kuvat ja hyvä ajoitus sään suhteen, että juuri ehditte raejuuston alta pois 🙂
22.12.2018 at 14.24Emilia
Kiitos Jenni kommentista! 🙂 rakastuin kyllä niin Dolomiitteihin, että pakko on päästä sinne uudelleen. Toivottavasti säkin pääset <3 Sitten haluan käydä muilla järvillä myöskin 🙂
25.12.2018 at 09.25Kati Suomalainen im Allgäu
Voi vitsit, näyttää niin ihanalta paikalta. Mielettömiä kuvia. Pakkohan tuonne olisi päästävä. Tää on ihan noloa kun asutaan näin lähellä eikä käytetä hyväksi lähialueen paikkoja.
21.1.2019 at 12.55Emilia
Oli kyllä niin kaunis paikka <3 Olis kyllä makeeta asua lähellä näitä maisemia, suosittelen suuntaamaan vaikka enemmän off-seasonina 🙂
27.1.2019 at 07.29