11 reissumuistoa Espanjan Costa Blancalta

Kesällä koitti odotettu hetki, kun pääsin käymään tutussa tukikohdassa Espanjan Costa Blancalla lähellä Alicantea. Reissu oli aika ekstempore, mutta olen todella kiitollinen siitä, että pääsin käymään “kesämökillä” näinä epävarmoina aikoina.

Matkanteko soljui hyvin, kunhan etukäteen varmisti ajantasaiset maahantulorajoitukset sekä täytti terveystietolomakkeen Spanish Travel Health -sovelluksessa ennen lentokentälle menoa. Reissulla keskityimme Ollin kanssa lähinnä luontokohteisiin ja pienempiin kaupunkeihin, joita Costa Blancalla riittää. Halusimme jättää isommat kaupungit ja väkijoukot välistä tällä kertaa. Lämpimässä oli myös helppo välttää sisätiloja ja esimerkiksi syödä aina ulkona. Sisätiloissa kaikilla oli maskit poikkeuksetta.

Mutta nyt yhteentoista reissumuistoon, joihin sukellan seuraavien kuvien kautta. Kaikki seuraavat hetket ovat minulle erityisiä ja rakkaita omalla tavallaan. Toivottavasti sinne ruudun toiselle puolelle säteilee se lämmin energia, joka minuun aina tulvahtaa Costa Blancalla.

1. Playa Ambolon näköalapaikka Cap de la Naulla

Tämä kuva on illalta, jolloin kiersimme Cap de la Naun niemimaan näköalareittiä. Pysähdyin pitkäksi aikaa erityisesti tälle Playa Ambolon näköalapaikalle. Tuon paikan kauneus veti minua niin paljon puoleensa, että halusin olla paikoillani pitkän aikaa ja tuijottaa merelle kallistuvia jyrkänteitä, niillä lepääviä taloja ja ilta-auringossa keinuvia aaltoja. Alhaalla näkyi tuo kutsuvan näköinen ranta, joka oli turvallisuussyistä suljettu maanvyörymien takia. Siitä huolimatta pari porukkaa istuskeli rannalla.

Seuraavana aamuna lähdimme muihin maisemiin, mutta ajoimme vielä kerran Ambolon kautta, jotta sain aloittaa uuden päivän lempipaikaltani.

2. Somewhere in Costa Blanca

Reissu oli kaikkinensa aikamoista maisematykitystä. Näistä huudeista ja maisemista on alkanut tulla minulle myös rakkaita, sillä täällä päin Espanjaa on tullut vietettyä jonkun verran aikaa viime vuosina. Aina kun lähdemme, odotan kovasti jo seuraavaa kertaa. Niin myös nyt!

Tässä random kuva tien päältä jostain päin Costa Blancaa. Pyysin Ollia pysähtymään tien varressa olevalle parkkipaikalle, jotta voisin hetkeksi jäädä kurkkimaan maisemia. Ah vuoret ja vihreys – vain sinisenä tuikkiva meri jäi uupumaan tästä hetkestä.

3. Aamukävelyt rannalla

Ensimmäiseltä etelän reissulta hetkeen taisin odottaa eniten aika lailla näitä – aamukävelyjä rannalla perheenjäsenten kanssa. 

Minusta erityisesti hiekkarannoilla on aamuisin jotenkin sellainen levollinen tunnelma, kun aallot vellovat omassa rauhassaan eivätkä aurinkovarjot ole vielä kansoittaneet rantaviivaa. Bongata voi ehkäpä ainoastaan jokusen lenkkeilijän ja surffarin.

4. Hikinen upea patikka Maigmo-vuorelle

Kuvat ovat reissun patikkapäivältä. Tunsimme aamulla, että tästäkin tulee kuuma päivä niin kuin täällä tuppaa kesällä olemaan, mutta uskalsimme silti lähteä kohti sisämaata ja vuoria. Jätimme auton Balcón de Alicanten näköalapaikalle ja lähdimme kohti Maigmo-vuoren 1 296 metrissä huitelevaa huippua.

Matkan varrella tuli vain pari muuta retkeilijää vastaan, ja Maigmon huipulla saimme ilakoida ihan kahdestaan. Täytyy myöntää, että ilakoimisen lisäksi myös vähän päätä huimasi. Pystyin juuri ja juuri ottamaan kuvan Ollista, kun hän poseerasi erillisen ison kivimurikan päällä lähellä kielekettä.

Oli upea patikka ja onneksi menimme tuolloin, sillä seuraavalla viikolla alueelle ei ollut asiaa maastopaloriskin takia.  

5. Nälkäisinä hiljaisessa kauniissa Javeassa

Päädyimme Javean kompaktiin vanhaankaupunkiin nälkäisinä ja tietysti juuri siesta-aikaan. Yritimme sinnikkäästi löytää auki olevaa ravintolaa, mutta tuloksetta. Päädyimme lopulta syömään kaurakeksiä puiston penkille ja seikkailemaan tyhjillä kaduilla. Eipä ainakaan ollut väkijoukkoja tai tarvetta maskille.

Jossain kohtaa löysimme kapealle kujalle, jolla fiilistelin lukemattomia köynnös- ja muita vieri viereen laitettuja kasveja. Viherkujan päässä oli parveke, jolle putkahti  pikkukoira meitä tutkailemaan.

Retki sai myös onnellisen päätöksen, sillä heti kun ensimmäiset ravintolat avasivat ovensa, olimme ensimmäisinä paikalla.

6. Auringonlasku Cap de la Naulla

Jos joku paikka löysi tiensä sydämeeni tällä reissulla, se oli Cap de la Naun niemimaa vuoristoisine näkymineen, luonnonkivirantoineen ja poukamineen, männyn ja meren tuoksuineen.

Cap de la Naun niemimaa erottuu selkeästi omana saarekkeenaan Alicanten pohjoispuolella, jos katsoo Espanjan karttaa.Täällä koimme myös yhden upeimmista auringonlaskuista, joita olen nähnyt. Luonto loi omat filtterinsä, joita ei voinut kuin ihmetellä.

Tiedät varmaan hetkiä, jolloin kaikki muu ylimääräinen ympäriltä katoaa ja toivoisit voivasi pysäyttää ajan kulun. Kun jälkeenpäin muistelet tuota paikkaa, sillä on edelleen erityinen sopukka sydämessäsi. Nämä hetket olivat minulle sellaisia, yksiä parhaista pitkään aikaan.

7. Kiitollisuutta ja tuskaa

Reissu Espanjassa veti minut ajoittain herkistyneisiin tunnelmiin. Kulunut vuosi on ollut elämäni rankin. Se on sisältänyt kovaa vuoristorataa monestakin syystä, minkä takia minun on täytynyt ottaa taukoa blogin kirjoittamiseen ja aika paljon myös muussa sosiaalisessa mediassa olemiseen.

Tällä reissulla kiitollisuus ja tuska kietoutuivat toisiinsa. Välillä pohdin ajatuksissani, miten paljon koko maailmalle ja itselle on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi olin ollut tuolla samassa paikassa. En ollut välillä varma, kumpi Costa Blancalla liikutti enemmän: Se kaikki epävarmuus, ahdistus ja suru, ja että maailma tuntui niin erilaiselta omien silmien läpi eikä ajassa saanut palattua taaksepäin. Vaiko se, että tunsin niin syvää kiitollisuutta ja turvaa, että sain olla tuolla tärkeässä paikassa läheisten kanssa ympärilläni palmut, meri, rannat ja vuoret.

8. Delfiinien bongausta Camino Del Farolla

Tämän naurun takana on hetki, jona koitin optimistisen epätoivoisesti kuikuilla delfiineitä, joita olisi opasteiden mukaan mahdollista bongata tältä paikalta. Seisoskelen Albirin majakan liepeillä Sierra Heladan luonnonpuistossa.

Merellisissä ja vuoristoisissa maisemissa kulkee päällystetty Camino Del Faro -reitti, jonka päätepysäkki on tämä niemenkärki. Vasemmalla puolellani kaukana ulapalla erottuu toinen niemenkärki ja niin ikään suosittu patikkakohde nimeltään Ifac-vuori. Alemmassa kuvassa näkyy taas kaunis Sierra Bernian vuoristo.

Tämä reitti ja reissu jäi valoisana mieleen. Ei oltu Ollin kanssa millään super urheilullisella tuulella, joten tämä noin viiden kilometrin kävely oli nappi tähän päivään. Tulen varmasti uudelleen tänne, toivottavasti paremmalla delfiinituurilla. 

9. Parveke merelle

Reissulla otimme pienen irtioton ja menimme Ollin kanssa yöksi Javean Balcón del Mariin. Eräs nainen sanoi meille ennen sinne menoa, että “tulemme ihastumaan paikkaan”. Ymmärsin, mitä hän tarkoitti, kun kipusimme autosta ulos.

Vielä enemmän fiilistelin, kun kurkkasin ensimmäistä kertaa uudelta parvekkeeltamme: näimme valkoisten talojen, sypressien, vehreiden puiden sekä valkoisten ja punaisten kukkasten yli vaakasuorana piirtyvälle ulapalle.

10. Seikkailua rantapoukamilla

Yhtenä kesäaamuna suuntasimme La Granadellan upealle turkoosinsiniselle rantapoukamalle, mutta kun se alkoi täyttyä, lähdimme etsimään Cala Blancan poukamaa. Se olisi lukemamme mukaan syrjäisempi ja rauhallisempi.

Meillä meni tovi ennen kuin löysimme oikean kohdan rinteestä, josta alkoi polku Cala Blancan rannalle. Tätä ennen ehdin kumauttamaan pääni puun oksaan, mutta kun laskeuduin polkua pitkin näitä upeita maisemia kohti, unohtuivat päänkivistykset. Toisen kuvan vasemmalla laidalla seisoo katseet vangitseva Montgo-vuori, jonka ympärillä on samanniminen luonnonpuisto. 

11. Ilta Guardamar del Segurassa

Seuraava kuva vie mieleni iltaan, jolloin istuimme illallisella Guardamar del Seguran kävelykadulla ja kuuntelimme ja katselimme espanjalaista elämänmenoa. Kuva on napattu ruokapöytämme äärestä, jolloin kävelykatu oli vielä hiljainen.

Kun lähdimme ravintolasta, espanjalaiset tulivat. Lapset juoksivat ympäriinsä ja aikuiset ja nuoret juttelivat omissa porukoissaan. Yksi pieni poika kaatoi kokonaisen sipsipussin kadulle ja jätti sipsit maahan muiden lasten ihmeteltäväksi. Koiranulkoiluttajia tuli vastaan, kun päivän paahde oli ohitse. Ilta huokui yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja eloisia keskusteluja. Tällaiset tavalliset, mutta jotenkin niin ainutlaatuiset hetket ovat minulle myös kohokohtia täällä. 

Olipa ihana kirjoittaa pitkästä aikaa tuoreemmasta reissusta ulkomailla! Suupielet kääntyivät ylöspäin, kun näihin kuviin ja muistoihin palasi <3 Onko siellä päässä reissusuunnitelmia? Tai mikä on oma suosikkisi Espanjassa? Joko Espanjan Costa Blanca on tuttu? Saa jakaa kommentteihin!

Lisää muita Espanjan juttujani:

• Alicante hurmaa talvellakin
• Talven aurinko- ja väriloma Costa Blancalla
• Vaikuttavat Granada ja Alhambran palatsi