Gandhin kanssa hotellissa, riksa-ajelu Delhissä ja muita seikkailuja Intiassa

Voi Intia. Se ei ollut kuulunut lähivuoden reissuhaaveisiini, eikä minulla ollut ollut suurempia intohimoja sitä kohtaan. Mutta kuten usein olen huomannut käyvän, kun alan lukea ja tutustua johonkin maahan, niin mielenkiintoni herää. Usein mielenkiinnon puute on johtunut siitä, etten oikeastaan tiedä jostakin paikasta juuri mitään. Tieto lisää kiinnostusta.

Onnekseni Elämäntaitoja Indoreen -hanke herätti syvemmän kiinnostukseni Intiaa kohtaan ja lähdin unohtumattomalle reissulle, jonka merkitystä olen yrittänyt avata aiemmissa postauksissani. Ennen matkaa meidän reissuporukallemme järjestettiin tapaaminen, jossa käsittelimme käytännön asioita ja Intian kulttuurisia tapoja. Lueskelin myös itsekseni paikallista historiaa ja retoriikkaa. Juttelin Intiassa käyneen kaverini kanssa, ja hän ennusti, että tulisin ihastumaan maahan. Intiaan joko ihastutaan tai ahdistutaan, näin olin kuullut. Minun kohdallani ensimmäinen kävi toteen.

Vaikka reissuporukkamme näki Intiasta vain maistiaispalasen, ehdimme kokemaan valtavasti viikon aikana. World Visionin kehitysyhteistyöhön tutustumisen ja paikallisten tapaamisen lisäksi kiersimme erilaisia perinteisiä turistikohteita. Kuvaavaa oli, kuten yksi matkakumppaneistamme totesi viimeisellä yhteisellä reissuillallisella, että kukaan meistä ei nostanut matkan merkittävimmäksi kokemuksesi turistijuttua, kuten safaria, Delhin seikkailua, Taj Mahalia tai muuta matkan ikimuistoista sattumusta. Merkittävimmät kokemukset löydät muista Intia-postauksista. Kuitenkin myös nämä seuraavat ansaitsevat oman tarinansa.

Taj Mahal auringonlaskussa

Yksi matkan odotetuimmista turistikohteista oli Taj Mahal, tuo rakkauden symboli ja Intian ylpeys. Maailman seitsemään ihmeisiin kuuluvan marmorimonumentin rakennutti hallitsija Shaahi Jahan 1600-luvulla kolmannen vaimonsa muistoksi. Sekä suosikkivaimo että silloinen hallitsija on haudattu mausoleumiin.

Alunperin meidän oli tarkoitus vierailla Agrassa sijaitsevalla Taj Mahalilla auringon noustessa. Tämä olisi varmasti ollut upea ja vähemmän ruuhkaisempi kokemus kuin iltapäivän visiitti. Jos mielii Intian matkalla vierailla Taj Mahalilla, kannattaa myös muistaa, että perjantasin monumentti on suljettu. Aikataulusyistä vierailumme ajoittui lopulta iltapäivää seuranneeseen auringonlaskuun, mikä oli myös upea elämys. Istahdimme valkoiselle penkille, jolla taannoin Walesin prinsessa Diana oli istunut. Kävimme sisällä hautarakennuksessa ja kiertelimme sen ympärillä samalla, kun aurinko valui hiljalleen marmorin taakse.

Opposiotiojohtaja Gandhin kanssa samassa hotellissa

Yleisen matkailijan ohjenuoran ”vältä väkijoukkoja ja poliittisia kokoontumisia” kanssa mentiin ojasta allikkoon Indoren kaupungissa. Yhtenä iltana, kun tupsahdimme hotellillemme pitkän päivän jälkeen, hotellin piha ja aula olivatkin täynnä pöhinää. Rahul Gandhi, Intian opposition suurin johtaja ja Indira Gandhin lapsenlapsi, oli tulossa meidän kanssamme samaan hotelliin yöksi. Intiassa on tällä hetkellä vaalikampanjointi menossa, joten tilanne oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Turvallisuuden kannalta tämä merkitsi sitä, että jos Indoressa oltaisiin tuolloin tehty terrori-isku, olisi se todennäköisimmin kohdistunut hotelliimme.

Kun Gandhi lähti muiden miesten saattelemana hotellista aamulla, yritimme sinnikkäästi ottaa kuvia yli intialaisten. Harmi vain, että kukaan meistä ei tiennyt, miltä Gandhi näyttää ja hän käveli salamansutjakkaasti pois hotellista intialaisten miesten saattelemana. Jälkeenpäin hotellin työntekijä näytti meille lukemattomista kuvista, kuka Gandhi kuvien miehistä oli. Ja kyllä, hän oli tsuumautunut matkakaverimme kameraan. Tämän lähemmäs Gandhia tuskin pääsee!

Safari auringonnousussa Satpuran kansallispuistossa

Safareilla ei voi käydä liikaa. Ei ainakaan, jos minulta kysytään. Tälläkin hetkellä suunnittelen safaria ensi keväälle, mutta nyt fiilistellään Intian safaria. Kello lähenteli aamukuutta, kun safarijeeppimme starttasivat Reni Pani jungle lodgen pihasta. Reni Pani oli muuten aivan ihana, täydellinen paikka silloin, kun haluat kirjaimellisesti puskaan, ottaa malarialääkkeen gin tonicin kanssa nuotion loimussa, syödä intialaista illallista lyhtyjen alla ja käpertyä peiton alle viidakkomökissä.

Jos unihiekkaa oli vielä silmissä safarille lähdettäessä, niin viimeistään kirpsakka aamutuuli pesi ne avoimen jeepin kyydissä. Olin kerrospukeutunut, mutta silti piti kaivautua viltin alle. Pikkuhiljaa nousevan auringon säteet alkoivat tunkeutua vehreän kasvuston läpi ja kuoriuduin kerroksistani. Onnistuimme näkemään muun muassa peuroja, afrikkalaista buffaloa muistuttavia härkiä, jättihämähäkkejä ja -verkkoja, apinoita ja värikkäitä lintuja sekä perhosia. Seurasimme, kun musta naarashuulikarhu tepasteli edestakaisin ja kaivoi termiittejä maasta aamupalaksi. Muistan, kun sambar-peuralauma asteli metsän siimeksestä lammen laitaan. Yksi peura kerrallaan lähti uimaan lammen toiselle puolelle. Ne epäröivät uudelleen astumista metsikköön, sillä siellä saattoi odottaa jokin, joka oli vielä vailla aamupalaa.

Satpuran kansallispuistossa voi nähdä myös tiikereitä ja leopardeja, mutta puisto ei ole Intian paras paikka tiikereiden bongaamiseen. Kissäeläinten uupuminen saldosta ei jäänyt kuitenkaan kaivelemaan mieltä, sillä pelkästään tuo luonnossa olo, Intian puistoja kiertäneen safarioppaan kertomusten kuunteleminen ja aamupalan syöminen kallioilla oli kaikkea sitä, mitä olisin voinut toivoa tuona aamuna.

Sumua, riksoja ja nyrkkejä vanhassa Delhissä

Kun olimme Intiassa, Suomessa uutisoitiin paljon Delhin savusumusta. Sumu toivottikin tervetulleeksi maan pääkaupunkiin heti, kun astuimme lentokentän ovista ulos. Aurinko olisi paistanut, jos se olisi jaksanut läpi harmaan peiton. Viimeisenä reissupäivänämme Delhissä savusumu vaikutti himmenneen. Intiassa oltiinkin tehty toimenpiteitä hälyttävän tilanteen takia, esimerkiksi kaskeamiseen oli tullut rajoituksia.

Lempparikokemukseni Delhissä oli riksa-ajelu vanhan Delhin Chandi Chowk -basaarikaduilla. Istahdimme matkakaverimme kanssa riksaan, jota polki eteenpäin paikallinen mies. En tiedä, kuinka monta kertaa painoimme häntä enemmän, mutta eteenpäin hän jaksoi kuin jaksoikin meitä viedä. Riksan kyydistä oli hauska kuikuilla delhiläistä värikästä elämää, kokea liikennekaaos ja kuulla tööttäyksien jatkumo. Lähes kaikissa menopeleissä näytti olevan jokin kolhaisu. Mekään emme töytäisyltä välttyneet, kun nuori riksakuski tai oma kuskimme törmäsi toiseen ja sen seurauksena nuorempi alkoi lyödä nyrkein meidän kuskiamme. Tätä selkkausta jatkui muutamia minuutteja, kunnes jatkoimme eri suuntiin.

Vanhan Delhin markkinakadulla pääsimme tekemään myös tuliaisostoksia tee- ja maustekauppassa. Shoppailukierroksen mielenkiintoisin osuus oli, kun kävelimme keskellä markkinakatua muiden ihmisten ja menopelien seassa ja yritimme pitää näköyhteyden edellä kulkeviin kavereihin. Katujen kattona oli tiheä sähköjohtoverkosto, ja näin rottakasan, jonka yksilöt kuhisivat toistensa päällä ja alla. Näistä ei niin ihanista mielikuvista huolimatta vanhan Delhin seikkailuista jäi superhauskat muistot ja pintaraapaisukokemuksellani suosittelen tutustumaan kaupunkiin ja kokemaan paikallista elämää Intian matkalla.

Yhteiskuva huoltoasemalla

Eräs hauska matkamuisto liittyy meidän myöhäiseen bussimatkaan kohti seuraavaa etappia. Tai silloin aluksi se ei tuntunut niin hauskalta, sillä meidän piti pysähtyä paikalliselle huoltoasemalle tunniksi. Paikallisen ministerin ohikulku oli pysäyttänyt liikenteen. Jälleen kerran olimme siellä, missä tapahtuu.

Osa porukastamme rohkeni syödä huoltsikalla, jonka keittiöön tuskin uskalsi katsoa tarkemmin. Se kauan odotettu vatsatauti ei kuitenkaan tullut tälläkään kertaa kenellekään. Paikka oli muutenkin sukellus aitoon intialaiseen miljööseen. Merkkiäkään muista turisteista ei ollut, ja syömässä oli vain intialaisia miehiä. Olimme jo melkein lähdössä, kun paikallinen poika tuli tervehtimään minua ja kysyi yhteisselfieen. Tämä oli jo tuttua edellisiltä päiviltä ja suostuin ilomielin. Omat selfiemäärät tai paikat, joissa olen aiemmin käynyt, häviävät kyllä intialaisten innokkuudelle ottaa selfieitä turistien kanssa. Veikkaanpa, että löydymme monien kymmenien paikallisten sometileiltä.

Nuori mies ei halunnutkaan vain selfietä, vaan päädyimme koko porukka huoltoaseman työntekijöiden ja (omistajan?) kanssa kuvaan paikan takapihalla.

Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan! <3

 

 

Pari kuvaa on matkakaverieni arkistoista, kiitos heille niistä! <3

Voit seurata blogiani myös Instagramissa ja Blogit.fi:ssä! 🙂