Ikimuistoinen majoitus La Diguella – Seychellit matkapäiväkirja osa 3

Tässä postauksessa muistelen meidän ihanaa majoitusta sekä paria retkeä La Diguen saarella Seychelleillä. Vietimme Ollin kanssa La Diguen saarella kuusi päivää, jotka olivat ehdottomasti koko Seychellien reissun ikimuistoisimpia päiviä.

Kolme viimeisintä La Diguen yötä vietimme paikallisen miehen suunnittelemassa ja omistamassa villassa, joka sijaitsee La Diguen mäkisessä maastossa keskellä saaren vehreää luontoa. Nyt tämän ainutlaatuisen ja kertakaikkisen upean paikan tunnelmiin! <3 Postauksen loppupuolella on myös juttua kajakkiretkestä ja La Diguen syrjäisemmistä kolkista ja paratiisirannoista.

La Diguen Secret Garden Villa

Muistan, miten odottelimme erään hotellin pihassa kyytiämme seuraavaan majapaikkaan. Olimme olleet retkeilemässä tuona päivänä ja muistan, miten hiestä ja aurinkorasvasta tahmea ihoni odotti puhdistautumista ja suihkuun pääsemistä. Pian lava-auto kurvasikin eteemme ja kaksi ladiguelaista miestä toivotti meidät tervetulleiksi hyppäämään kyytiin. Ei mennyt kuin hetki, kun auto kääntyi jyrkkään mäkeen ja mitä ylemmäs menimme, sitä enemmän näimme vilahduksia sinisestä merestä ja Seychellien muista saarista, jotka näkyisivät suoraan myös tulevasta majapaikastamme.

Lavalla kanssamme istuvat miehet kertoilivat juttuja tulevasta isännästämme, Gerardista, joka niin ikään on paikallisia saarelaisia ja kuulemma saaren oma Jack Sparrow. Uusi kapteenimme ja hänen koiransa olivatkin meitä heti vastassa, kun saavuimme majoituksemme pihaan. Gerard auttoi meidät rinkkoinemme lavalta takaisin maan kamaralle ja toivotti meidät tervetulleeksi “Secret Garden Villaan”. 

Majapaikkamme esittelykierroksella pääsimme jyvälle siitä, mistä paikan nimi kumpusi. Secret Garden Villa sijaitsee nimensä mukaisesti katseilta piilossa keskellä La Diguen viidakkomaista luontoa ja Gerardin puutarhaa, jonka antimia saimme nauttia jokaisella aamupalalla ja illallisella. Gerard on itse suunnitellut puisen villan, joka jäljittelee merellä seilaavaa laivaa niin muodoltaan kuin sisustukseltaan.

Villassa on kaksi kerrosta, josta alimmassa on kaksi pienempää huonetta sekä yhteinen oleskelu- ja ruokailutila. Me olimme varanneet villan ylimmän kerroksen, joka koostuu yhdestä isosta avarasta tilasta. Tilan keskellä on iso puinen parivuode, jonka katoksi on aseteltu isoja palmunlehtiä.  Gerard johdatti meidät tähän omaan siipeemme ja saimme ensi maistijaisiksi tervetuliaisjuomat.

Tässä ylimmässä huoneistossa ei ole lainkaan ikkunoita tai ylimääräisiä seiniä, joten maisemia yli viidakon Intian valtamerelle asti voi ihailla luonnon äänien säestämänä. Katseeni kiinnittyi myös sisustuksessa käytettyihin erilaisiin yksityiskohtiin: seinällä riippuivat ruori ja pieni potkuri, baaritiskin toiselta puolelta pilkotti tyhjiä lasipulloja, sakkilauta sekä pieni viinitynnyri, simpukankuoria oli aseteltu sinne tänne (myös suihkuverhon siimoihin) ja parhaalla paikalla seisoi vanha kaukoputki.

Seuraavina päivinä meille tulivat erityisen tutuiksi Seychelleillä elävät keltanokkaiset linnut (en muista enkä löytänyt enää lajin nimeä) sekä hedelmälepakot, jotka vuorotellen liihottelivat villamme edestä ilmojen halki. Linnut parkkerasivat usein kylpyhuoneemme lähistölle, joten myös seinättömässä vessassa ja suihkussa ollessa saimme kuunnella niiden keskinäistä juttelua.

Pieniä vihreitä sisiliskoja viiletti huoneemme nurkissa, mutta ne livahtivat usein nopeasti katseilta karkuun. Hyttyset täällä eivät juuri vaivanneet – iltaisin levitimme sänkymme ympärille hyttysverkon, jotta jäimme sitkeimmiltä inisijöiltä rauhaan.

Erityisesti aamut täällä yläilmoissa olivat todella kauniita. Kun auringonsäteet valtasivat pikkuhiljaa alaa sopukastamme ja herätyskelloina toimivat luonnon omat äänet. Eräänä iltapäivänä taas näimme olohuoneestamme sateenkaaren, jonka toinen pää kurotti yläilmoihin ja toinen laskeutui keskelle merta.

Yhtenä päivänä saimme oivan tekosyyn viettää koko päivän majoituksessamme, kun vettä tiputteli taivaalta tasaisesti koko päivän. Gerard harmitteli, että “nyt teiltä meni yksi päivä hukkaan”, mutta me otimme oikein mielellämme vastaan kokonaisen löhöpäivän ihanalla villalla. Aktiviteetit olivat lintujen ja lepakoiden seuraaminen ja kuuntelu, ympäristön kaikenlainen ihmettely, joogaaminen, kirjan lukeminen ja Gerardin tarjoaman lounaan syöminen.

Paikalliseen isäntäämme törmäsimme eniten aamuisin ja iltaisin, kun hän laittoi apukokkinsa kanssa meille ruokaa. Iltapäivisin Gerard kiikutti meille vastapoimitut kookokset mehuineen. Illallisella ja aamiaisella kaikki herkut olivat tuoreita joko suoraan puutarhasta tai muuten itse valmistettuja. Söimme täällä Seychellien matkan parhaat ruuat, erityisesti mieleen jäi, miten hyvin erilaiset kasvis- ja liharuuat oli maustettu.

Aiemmin mainitsemani hedelmälepakot ovat muuten perinteistä ruokaa Seychelleillä, mutta ne eivät kuuluneet Gerardin lemppareihin eivätkä menuuseen. Illallisten aikana kuulimme myös Gerardin juttuja, miten hän oli nuorempana ollut paljon merillä ja miten oli sitten asettunut tänne kotisaarellensa sekä suunnitellut tämän omannäköisensä paikan vieraillensa. 

Muistelen usein tätä ihanaa majoitusta, joka on yksi persoonallisimmista ja kauneimmista paikoista, joissa olemme Ollin kanssa majoittuneet. Meidän reissuillamme on tullut perinteeksi, että yhä useammin itse majapaikkakin on elämys ja mieleenpainuva kokemus. Tällä en tarkoita, että majoituksen tarvitsisi olla mahdollisimman luksus ja kallis, sillä olemme yöpyneet edullisissa ja samalla ihanissa ja todella mieleenpainuvissa paikoissa, joita yhä muistelemme ja ikävöimme säännöllisin väliajoin. Hinnasta riippumatta kaikkia näitä meidän lempimajoituksiamme yhdistää se, että niissä on jotain persoonallista ja uniikkia, yleensä paikallista tunnelmaa, mieleenjääviä kohtaamisia sekä hyvää ruokaa.

Kajakkiretki La Diguen syrjäisemmille rannoille

Viimeisinä La Diguen päivinä teimme myös pari retkeä: osallistuimme paikallisen yrityksen kajakkiretkelle sekä reippailimme omatoimisesti Anse Cocos -nimiselle rannalle.

Lähdimme kajakkiretkelle La Diguen kuuluisimmalta rannalta eli Anse Source d’Argentilta, jonne ihmiset tulevat erityisesti katsomaan hätkähdyttävän kauniita ja omaleimaisia graniittikiviä. Me kajakkiretkeläiset jatkoimme matkaa väljemmille vesille lähemmäs La Diguen eteläkärkeä, jonne ei olisi tullut omatoimisesti lähdettyä.

Retken järjestäjä oli Crystal Water Kayaks -niminen yritys, jota pyörittivät niin ikään paikalliset ladiguelaiset miehet. Pari heistä toimi myös oppainamme retken ajan. Yrityksen perustaja oli halunnut pistää pystyyn firman, joka pystyisi näyttämään turisteille saaren kaunista luontoa mutta toimimaan samalla ympäristöystävällisesti sekä välittämään retken ohessa tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Kajakkiretki olikin sopiva yhdistelmä upeita maisemia, tietoa saaren luonnosta sekä esimerkiksi El Nino -ilmiön tuhoisista vaikutuksista Seychellejä ympäröiville koralliriutoille. Oppaat pysäyttelivät meitä sekä kuolleille että muutamalle yhä elossa olevalle koralliriutalle, joita pystyimme katsomaan läpinäkyvän kajakkimme läpi.

Olin kokeillut kajakilla menemistä vain vähän aikaisemmin, joten melomiseni oli pienoista räpiköimistä aluksi, mutta onneksi minulla oli hyvä tiimikaveri selkäpuolellani. Olin varmasti muutenkin melkoisen kalpea näky, sillä olin vuorannut itseni fysikaalisella ja ihon melko valkoiseksi jättävällä aurinkovoiteella (otan vinkkejä vastaan hyvin levittyvistä fysikaalisista aurinkorasvoiteista). Mutta enpähän palanut, vaikka päivä oli erittäin aurinkoinen. Etenimme rauhallista tahtia oppaiden ja muiden retkeläisten kanssa ja näimme koko ajan toisella puolellamme La Diguen siluetin kauniine rantoineen ja graniittikivineen.

Hyppäsimme kajakkien selästä pois Anse Pierrotin rannalla, jolla on ilmeisesti aikoinaan kuvattu Robinson Crusoe -elokuvaa. Anse Pierrotilta jatkoimme jalan matkaa vielä etelämmäs. Täällä oltiin todellisella paratiisirannalla: graniittikivet lepäsivät kirkkaassa vedessä, joka heijasi lempeästi edestakaisin huuhtoen vaaleaa hienoa hiekkaa ja simpukankuoria.

Aivan saaren eteläkärjessä Anse Marronin rannalla emme käyneet. Sinnekin olimme harkinneet patikointiretken varaamista paikallisen oppaan johdolla, mutta onneksi näimme jo tällä kajakkiretkellä La Diguen syrjäisempiä rantoja.

Vinkkinä, että esimerkiksi ladiguelaisen CocoTrail Guiden retki Anse Marronille kuulosti kuvauksen ja arvostelujen perusteella mielenkiintoiselta retkeltä. Sillä olisi varmasti päässyt oppimaan lisää asioita saaren luonnosta ja elämästä sekä näkemään upeita maisemia.

Visiitti Anse Cocos -rannalle

Teimme myös omatoimisen retken Anse Cocosin rannalle, joka sijaitsee La Diguen itärannikolla. Cocosille pääsee esimerkiksi  jättämällä pyörän Grand Anselle ja jatkamalla siitä kävellen patikkapolkuja pitkin ensin Petite Anselle ja siitä sitten määränpäähän. Anse Cocos on niin ikään kaunis ja rauhallinen paratiisiranta. Paratiisissakin kannattaa kuitenkin olla tarkkana: rannalla on kovat virtaukset, joten vedessä lilluminen kannattaa vain parissa rannan sopukassa, joita suojaavat graniittikivet.

Anse Cocos muistuttaa sellaista mainoskuvien paratiisirantaa, mutta eniten La Diguella minun sydämeni veivät molemmat majoituksemme saarella sekä hetket Anse Patatesin kivillä istuen ja meren kuohuja seuraten. Näistä osasta kirjoitin La Diguen ensimmäisessä postauksessa.

Oli myös kiva, että saarella oli mukavasti paikallisia yrittäjiä ja retkien järjestäjiä, joiden mukana oli mielenkiintoista tutustua saaren eri osiin. Ensi kerralla juttua seikkailuista Seychellien pääsaarella Mahella, jolla vietimme reissun viimeiset päivät.

Muita merkintöjä Seychelleiltä:

• Matkakokemuksia La Diguelta – Seychellit matkapäiväkirja osa 2
• Matkakokemuksia Praslinilta − Seychellit matkapäiväkirja osa 1

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin ja Facebookin puolella.