Maasaiden mailla – telttailua Kenian Maji Motossa

Kenian reissullani minulla oli mahdollisuus tutustua maasaihin ja heidän kulttuuriinsa Maji Motossa, joka sijaitsee Lounais-Keniassa Narokin piirikunnassa lähellä Tansanian rajaa. Suuntasimme Ollin kanssa sinne, kun olimme viettäneet pari ainutlaatuista päivää Masai Maran suojelualueella. Maji Moton Loita-kukkuloilla meitä odottivat upea luonto, telttamajoitus sekä uudet paikalliset tuttavamme, joiden kanssa kävimme syvällisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja muutaman päivän aikana.

Kolmen tunnin siirtymä Masai Marasta Maji Motoon on yksi eniten mieleen jääneistä siirtymisistäni Keniassa. Viiletimme nelivetoisella jeepillä pitkin vähemmän ja enemmän epävirallisia reittejä, jotka kulkivat pusikoiden, akaasiapuiden, jokien ja kuoppaisten teiden lomitse. Istuimme Ollin kanssa pomppivassa kyydissä, nautimme olostamme ja Afrikan luonnosta samalla, kun paikalliset kaverimme kuskasivat meitä kotiseudulleen ja kertoilivat juttuja perheestään ja kulttuuristaan.

Masai Maran majoituksemme koko henkilökunta ravintolan työntekijöistä safarioppaisiin kuuluu maasai-heimoon, joka on yksi Kenian yli 40 heimosta. Heistä osa oli kotoisin juuri seuraavasta määränpäästämme Maji Motosta, joten samalla kun me pääsimme uuteen paikkaan Ollin kanssa, niin uudet paikalliset kaverimme pääsivät käymään kotona perheidensä luona.

Jossain vaiheessa ajomatkaa minulla kävi mielessä, että minne pusikkoon tai erämaahan olemme oikein päätymässä. Maji Moton maisemat poikkeavat todella paljon esimerkiksi siitä Länsi-Kenian kumpuilevasta ja todella vehreästä seudusta, jossa asuin Kenian vapaaehtoistyömatkallani. Myös Maji Motossa on vihertävää vuodenajasta riippuen, mutta kaikki on karumpaa piikkipuista muihin kasveihin. Länsi-Kenian rehevyys uupuu. Siitä huolimatta maisemat hurmasivat minut viimeistään, kun pakkauduimme autostamme ulos ja uudet majoittajamme saattoivat meidät teltallemme.

Yksityiskohdat kohdallaan Maji Motossa

Yövyimme kolme yötä maasaiden pyörittämässä ekomajoituksessa, joka sijaitsee Maji Moto -nimisen kylän läheisyydessä. Telttamajoitus höystettynä pienellä luksuksella keskellä Lounais-Kenian luontoa ja Loita-kukkuloiden ja -tasankojen välimaastoa oli kokemus, joka näytti minulle uudenlaisen puolen Keniasta. Maji Motossa ihastuin entistä enemmän tähän mielenkiintoiseen ja moniulotteiseen maahan ja sen vieraanvaraisiin ihmisiin.

Majoitusalueella oli panostettu yksityiskohtiin. Nukuimme tilavassa teltassa, jonka päälle oli tehty lisäkatto. Kun aamulla aukaisimme teltan oviaukon, eteemme aukenivat vihreänruskeat Loita-tasangot. Kivillä ja aloe veroilla reunustettu polku sekä puusta askarrellut viitat opastivat ravintolalle ja yhteiselle hengailualueelle.

Yksi kylpyhuoneista ja vessoista oli eritoten aseteltu niin, että suihkussa ollessa tai pöntöllä istuessa pystyi samalla ihailemaan maisemia. Varusteiltaan vessat muistuttivat huusseja eli niitä ei vedetty, mutta istumapaikka löytyi. Täytyy myöntää, että harvemmin olen ollut niin innoissani kunnon suihkusta ja huussista. Vaikka olin jo tässä vaiheessa syksyn reissua tottunut Kenia-kotini vessahommiin, niin olin häpeämättä innoissani tällaisesta luksuksesta.

Keskusteluja ja oivalluksia luonnon äärellä

Myös Maji Motossa kaikki työntekijät olivat maasaita pomoista muihin työntekijöihin. Ilokseni työntekijöiden joukossa oli myös naisia, joista yhteen tutustuimme enemmän. Vietimme aikaa erityisesti Simat-nimisen miehen kanssa. Simat vei meitä kävelyille Loita-kukkuloille ja kertoi meille samalla maasaiden kulttuurista ja tavoista. Meillä riitti juttua ja kysymyksiä monien tuntien ajan. Välillä pysähdyimme katsomaan erilaisia kasveja, joita maasait ovat hyödyntäneet esimerkiksi polttopuuna tai talon rakennusaineena. Kävimme myös kylän laitamilla, joilla virtaavat kuumat lähteet. Paikallinen mies kertoi, että päivisin naiset käyvät niillä peseytymässä ja miehet taas iltaisin ja öisin. Vuoronvaihto on aamuisin.

Maji Motossa kävin yksiä reissuni mieleenpainuvimmista keskusteluista. Puhuimme Simatin ja muiden paikallisten kanssa esimerkiksi Kenian ja maasaiden historiasta, maailmanpolitiikasta Trumpeineen ja Clintoneineen, Kenian koulutusjärjestelmästä, lähetystyöntekijöistä ja elämästä kaupungeissa ja maaseudulla.

Monista keskusteluista tuli esille se, miten yhteisöllistä elämää Maji Motossa ja maasai-yhteisöissä eletään. Olen aiemmassa Kenia-postauksessani sivunnut sitä, miten Keniassa koulutus ei ole ilmaista ja moni ihminen joutuu sen takia muita heikompaan asemaan. Uudet maasai-kaverimme kertoivat, että heidän yhteisössään on tavallista, että opiskeluista haaveileva nuori aikuinen järjestää varainkeruun, johon yhteisön muut jäsenet osallistuvat.

Keskustelimme myös tyttöjen sukuelinten silpomisesta, joka on kuulunut maasaiden kulttuuriseen perinteeseen. Silpomista on harjoitettu Keniassa myös esimerkiksi kisii-yhteisön parissa. Tyttöjen sukuelinten silpominen muodostaa yksinään jo niin ison aiheen, etten lähde sitä tässä tarkemmin auki kirjoittamaan. Sukuelinten silpominen koskettaa miljoonia naisia ja tyttöjä. Olen päässyt pureutumaan aiheeseen järjestö- ja vapaaehtoistöiden kautta, ja ajattelin, että jonain päivänä voisin tänne blogin puolelle kirjoittaa aiheesta/haastatella asiantuntijaa. Tässä kohtaa pointtina lähinnä se, kuinka häkellyttävä ja avartava kokemus oli keskustella aiheesta maasaiden kanssa keskellä Afrikan luontoa, tähtitaivaan alla ja nuotion liekkien räiskyessä. Se oli sellainen monen oivalluksen hetki, jota tulen muistelemaan vielä monta kertaa. Tiivistettynä voin sanoa, että maasai-kaverini olivat sitä mieltä, että perinne tulee loppumaan tulevaisuudessa, kun tieto silpomisen haitoista lisääntyy ja ihmisten asenteet muuttuvat pikkuhiljaa silpomista vastaan.

Maji Motossa huomasin ennen kaikkea sen, että vaikka kuinka ajattelen olevani avoin ja ennakkoluuloton, niin silti voin saada itseni kiinni siitä, että minulla on tietty rajallinen ennakkokäsitys jostain yhteisöstä tai ihmisistä. Onneksi tällaisissa kohtaamisissa ja keskusteluissa oppii, pääsee yllättämään itsensä, myllertämään mielikuvansa ja oppimaan uutta sekä muista että itsestänsä. Maji Moto ei ollu minulle vain ainutlaatuinen luontokohde. Se toi esille sen, josta matkailussa on minusta parhaimmillaan kyse: ihmisten ja kulttuurien kohtaamisesta arvostavasti, toisten ajatusten kuuntelemisesta ja niiden jakamisesta yhdessä.

Lue lisää Keniasta:

• Masai Mara – Avaraa luontoa livenä
• Tällainen oli minun Keniani
• Seikkailijattaret.fi: Emilian maailma laajentuu ja kutistuu rohkeuden mukaan
• Arki- ja juhlahetkiä Keniassa
• Terveisiä Keniasta!
• Lähtöfiiliksiä – syksyksi Keniaan vapaaehtoistyöhön

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin, Facebookin ja Blogit.fi:n puolella.