Lago di Braies – paratiisi Dolomiiteilla

Kävelemme parkkipaikalta muutaman kymmenen metrin päässä pilkottavalle järvelle. Saavumme pienten harmaanvalkoisten kivien reunustamaan rantaan. Edessämme aukeaa turkoosina hohtava vesi, joka rajautuu toisella puolella nousevaan vuoreen. Vesi liplattelee kevyesti, ja sen pienillä aalloilla muutamat turistit seilaavat puuveneissä.

Havupuut kiertävät ympäri järveä. Kovin ylhäällä vuoren rinteellä ne eivät kykene kasvamaan. Sen sijaan valkoinen kiviaines risteilee vuoren alarinteillä. Se hämää näyttäen lumelta. Arvuuttelemme, että ylempänä olevat valkoiset kaistaleet voisivat ollakin lunta.

Lago di Braiesilla ymmärtää ensimmäisen silmänräpäyksen jälkeen, miksi se on käymisen arvoinen paikka Dolomiiteilla. Kiitos ystäviemme vinkistä – meille se oli kimmoke lähteä ylipäätään noille Unescon maailmanperintökohteiksi nimetyille vuorille. Saavuimme Lago di Braiesille patikkaretken jälkeen yhtenä viime kesän myöhäisenä iltapäivänä. Ajoitus tuntui hyvältä, sillä veikkasimme, että päivän suurin kävijämäärä oli jo käynyt pyörähtämässä tuolla paratiisijärvellä.

Kävelimme Lago di Braiesia kiertävää polkua pitkin, ja ihastelimme, miten taivas, pilvet ja havupuut heijastuivat peilityynestä järvestä. Kuitenkin myös paratiisilla on oikkunsa: pilvet ajelehtivat välillä auringon eteen, jolloin turkoosinen hehku himmeni. Myös me sorruimme vuokraamaan veneen, jolla lähdimme soutamaan kohti vuoren seinämää.

Myöhäinen iltapäivä oli jo kääntymässä illaksi, kun keräsin rohkeutta pulahtaa vuoristojärveen. Jäljellä olevat muut turistit tuijottivat ja nausreskelivat, kun viuhahdin pyyhkeen alla, vaihdoin sortsit ja topin uimapukuun ja kahlasin puoliksi innoissani, puoliksi jähmeänä järveen. Siinä vaiheessa taivas alkoi tiputella vesipisaroita. Mieheni laski kolmeen ja pulahdin.

Kun uimaretken jälkeen loin viimeisen katseen Lago di Braiesille ja juoksin kohti parkkipaikkaa, näin rakeiden piiskovan paratiisia.

Muita merkintöjä Dolomiiteilta: Patikointia ja pyöräilyä Italian Dolomiiteilla