Roadtripin alku: Baijeri ja kultainen Linderhof

Kesälomalla tein mieheni kanssa roadtripin Keski-Eurooppaan akselilla Saksan Baijeri – Italian Dolomiitit  – Itävällan Grossglockner ja Salzburg. Ympyrä sulkeutui viimeisenä reissupäivänä Baijerissa, kun suuntasimme Hitlerin Kotkanpesän kautta roadtripimme lähtöpisteeseen Munchenin lentokentälle.

Minulla oli jo ennestään paljon lämpimiä muistoja Saksasta, ja niiden määrä moninkertaistui parin päivän aikana Baijerin maalauksellisissa maisemissa. Olin lukioikäisenä kesäopiskelijavaihdossa saksalaisessa perheessä Pohjois-Baijerissa. Vaihdossa sukelsin saksalaiseen kulttuuriin ja kieleen sekä tutustuin suomalaiseen tyttöön, joka on tänäkin päivänä yksi läheisimmistä ystävistäni. Saksaan liittyi ennestään myös toinen lämmin muisto opiskeluajoilta, kun matkustin tapaamaan siellä vaihdossa ollutta poikaystävääni ja nykyistä aviomiestäni.

Saksa ei pettänyt myöskään kolmannella kerralla. Päinvastoin. Vaikka mielikuvissa Saksa ei välttämättä herätä suuria tunteita tai intohimoja, se kätkee kuitenkin sisäänsä todella kauniita ja vaikuttavia paikkoja, joista olen nähnyt vain murto-osan.

Pääsimme baijerilaiseen tunnelmaan nopeasti, kun ajoimme Munchenistä etelään kumpuilevan maanpinnan lomassa ja pienten kylien läpi. Bongasimme lederhosenit jo ensimmäisinä roadtripin tunteina, kun kemut olivat alkamaisillaan yhdessä pikkukylistä. Oberammergau-nimisessä pikkukaupungissa oli taas sekä paikallisten että turistien luomaa tunnelmaa. Kaupunki on kuuluisa maalatuista taloistaan sekä siellä esitettävästä perinteikkäästä kärsimysnäytelmästä. Oberammergau oli meistä sopiva pysähdyspaikka lounaalle, josta oli kätevän lyhyt, noin 20 minuutin automatka Linderhofin linnalle.

1800-luvulta satumaisten linnojen rakentajana tunnettu Baijerin kuningas Ludvig II eli yhdeksän vuotta rakennuttamassaan Linderhofissa. Se sijaitsee Alppien kupeessa lähellä Itävallan rajaa. Kiersimme linnalla sen puutarhaa, jota hallitsevat keltaiset ja punaiset kukkaistutukset, kultaiset patsaat sekä suihkulähde. Lisäksi menimme noin puolituntiselle opastetulle kierrokselle, jota ilman linnan sisään ei pääse ja joka kannattaa ehdottomasti ottaa. Linna näyttää ulkoapäin yksinkertaiselta ja pieneltä valkoiselta hallitsijan rakennukselta, mutta sisällä odottaa aikamoinen kultainen tykitys lattiasta kattoon. Kuvaaminen sisätiloissa on kielletty, joten loistosta ei valitettavasti ole todisteena kuvia.

Opaskierroksella kiersimme linnan eri huoneita, joissa kuningas eleli omissa maailmoissaan ja ihaili Versaillesia. Eräskin huone on kuorrutettu useilla kiloilla kultaa. Sen lisäksi joka puolella on paljon erilaisia yksityiskohtia: valtavia peilejä, vaaseja, maalauksia ja alkuperäisiä huonekaluja. Makuuhuoneessa roikkuu noin 1000 kiloa painava kristallikruunu. Mahtipontisen huoneen perällä on myös kuninkaan iso siniseksi verhoiltu sänky, totta kai kultaisin yksityiskohdin. Ruokailuhuoneessa ihmettelimme ruokapöytää, joka oltiin tarjottavineen nostettu kuninkaan eteen alemman kerroksen luukun läpi.

Tästä kaikesta loistosta huolimatta Ludvig II:n tarina on surullinen. Häntä pidettiin mielisairaana, ja hänet pakotettiin lopulta luopumaan vallasta. Ludvigin kuolemaan liittyvät yksityiskohdat ovat jääneet mysteeriksi. Hänet ja hänen lääkärinsä löydettiin kuolleina järvestä.

Baijerissa vierailimme kaikkiaan kolmella linnalla, Linderhofissa, Ludvig II:n lapsuudenkodissa Hohenschwangaussa ja kuuluisalla ”prinsessalinnalla” ja Disneyn esikuvalinnalla Neuschwansteinilla. Kahdesta viimeisimmästä kirjoitan seuraavassa postauksessani, mutta halusin erikseen mainita tässä Linderhofin. Se sattui sopimaan puolittain vahingossa meidän reitillemme ja oli lopulta erittäin mielenkiintoinen ja kaunis paikka. Olen aina ollut kiinnostunut tarinoista, ja sen lisäksi, että näillä Baijerin linnoilla on upeat puitteet, ne kietovat kiinnostavia tarinoita sisäänsä.