Lyngen ja Blåvatnet – ensikatsaukseni Norjaan

Tämän kesän yksi iloisista yllätyksistä ja hurmaavista ensikohtaamisista on ehdottomasti ollut visiittini Pohjois-Norjaan. Kymmenen päivän Lappi-Norja road tripillamme suuntasimme Ollin ja ystävieni kanssa Lyngenin niemimaalle, joka sijaitsee vain kahden-kolmen tunnin ajomatkan päässä Kilpisjärveltä. Kahden yön visiitin aikana ehdimme ihailemaan joka suunnasta vastaan tulevia näyttäviä maisemia, ottamaan rennosti vuokraamallamme huvilalla sekä tekemään patikan Blåvatnetille eli Lyngenin kuuluisalle siniselle jäätikköjärvelle.

Kun Kilpisjärveltä hurautimme Norjaan, paikalliset poliisit pysäyttivät meidän rajalla ja tarkistivat henkilöllisyytemme. Ajokortit riittivät tarkastuksessa, mutta minä vilautin passiani, kun olin ottanut sen valmiiksi käden ulottuville. Norjalainen poliisi kyseli ystävällisesti, mikä sai meidät tulemaan Norjaan ja kuinka kauan viihtyisimme. Lisäksi hän kehoitti pitämään fyysistä etäisyyttä muihin ihmisiin, mikä osoittautui ehkä helpoimmaksi korona-ajan tehtäväksi. Tarkastusten jälkeen Norjan seikkailu saattoi alkaa.

Kuten monesti kuulee, Suomen Kilpisjärven jäätyä taakse maisemat muuttuvat dramaattisesti. Jurassic Parkin tunnusmusiikki soi kaiuttimestamme samalla, kun vuoria virtasi vastaan. Reissuporukkamme kuudes pyörä eli maskottimme Nasu oli vähintään yhtä innoissaan kun me ihmiset ja katseli hymyssä suin ulos. Jossain kohtaa musiikki vaihtui Game of Thronesin säveliin. Majesteettiset maisemat ansaitsevat majesteettisen musiikin.

Lyngenin pohjoisosassa meitä odotti vuokraamamme huvila, jonne piti kivuta kassien kanssa kiitettävän pituiset portaat. Jo portailta sai esimakua siitä, miten upeaan paikkaan olimme tulleet. Tulopäivänämme sää hipoi täydellisyyttä. Maalla meitä ympäröi kirkkaan vihreä koivumetsä, joka oli kuin suoraan satukirjasta. Sininen ja tuona päivänä melko rauhallinen meri sädehti edessämme. Ja kun Norjassa ollaan, niin tottahan toki terassiltamme avautuivat jylhät maisemat. 

Norjan iltamme menivät lähitienoita tutkiessa ja miehillä tuokio kalassa. Vietimme kahtena iltana myös useamman tunnin porealtaassa.

Saimme jonkin verran kyselyjä kauniista majapaikastamme, joten kertonen vielä tässä, että majoitus on nimeltään Lyngen Cabin, joka oli ainakin tuolloin vuokrattavissa Bookingin ja Airbnb:n kautta.

Tulopäivänämme sää hipoi täydellisyyttä. Maalla meitä ympäröi kirkkaan vihreä koivumetsä, joka oli kuin suoraan satukirjasta. Sininen ja tuona päivänä melko rauhallinen meri sädehti edessämme. Ja kun Norjassa ollaan, niin tottahan toki terassiltamme avautuivat jylhät maisemat. 

Huvilalla sattui myös yksi erittäin vaikuttava kohtaaminen. Olimme lukeneet vieraskirjasta, että jotkut kauempaa tulleet turistit olivat harmitelleet ensimmäisen vierailunsa jälkeen, kun eivät olleet nähneet hirveä, mutta toisella visiitillä Lyngenissä heitä oli onnistanut. Ihmettelimme, että kuka tänne hirviä tulee katsomaan oikein varta vasten?! Mutta ehkä Lyngenin huvila on paikallisten hirvien vaelluskohde, sillä kun olimme lähdössä Blåvatnetin patikalle, niin huvilan takana asteli naarashirvi kahden vasansa kanssa. Kaiketi molemminpuolisen ensisäikähdyksen jälkeen se oli kaunis ja komea näky.

Lyngenissä on monta mielenkiintoista patikkareittiä, joihin voit tutustua kattavammin esimerkiksi täällä. Me ehdimme tekemään patikan niemimaan kuuluisalle jäätikköjärvelle. Blåvatnetin patikalla urheilukellooni kertyi askeleita 9,5 kilometrin edestä. Aikaa niihin meni noin neljä tuntia. Tässä kohtaa täytyy mainita, että onnuin koko matkan kantapäässäni olleen kipeän rakon takia, joten se hidasti vauhtiamme.

Siniselle jäätikköjärvelle kuljetaan samaa reittiä edestakaisin. Alkumatka on suhteellisen helppokulkuista, mutta alussa pitää myös ylittää pari isoa puroa, jotka ainakin kesäkuun lopussa virtasivat vuolaina.

Metsäisemmän alkuosuuden jälkeen reitti vaihtuu täysin kivikoksi, joka tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Sää oli tuona päivänä tummanpuhuva, ja iso pilvilautta oli parkkeerannut edessä olevien vuorien päälle peittäen niiden huiput. Ystävämme kuvaili osuvasti, että näky ja paikka toi mieleen Sormusten Herran Mordorin.

Jossain kohtaa tuolla norjalaisessa Mordorissa ajattelin itsekseni, että olen ihan kahjo, kun väännän täällä kivikossa kipeän jalan kanssa. Jotenkin kummasti minusta tuntui myös siltä, että menomatkalla vastaantulevat retkeilijät katsoivat minua, että onkohan tuo nyt ihan oikeassa paikassa. 

Sää oli tuona päivänä tummanpuhuva, ja iso pilvilautta oli parkkeerannut edessä olevien vuorien päälle peittäen niiden huiput. Ystävämme kuvaili osuvasti, että näky ja paikka toi mieleen Sormusten Herran Mordorin.

Onneksi Mordorikin loppuu joskus. Kun ikuiselta tuntunut pienikivinen kivikko päättyi, alkoi isoista lohkareista muodostunut osuus, jolla piti kiipeillä ja hyppiä. Tuolloin kuitenkin näimme jo välähdyksiä vuorten rinteiden alla olevasta jäätikköjärvestä, joka kannusti meitä loppukiriin.

Blåvatnet on nimensä mukaan sininen. Kunnolla oikeuksiinsa se pääsi kuitenkin vasta, kun aurinko vilautti meille säteitään ja ne osuivat myös järveen maalaten sen kirkkaamman siniseksi. Tuo kirkas sininen hetki kesti vajaan minuutin, kunnes pilvilautta vei jälleen voiton.

Lue lisää pohjoisen road tripistani ja inspiroidu lisää Lyngenistä:

• Merkintöjä maailmasta -blogi: Lappi-Norja roadtrip – kymmenen päivän kesäreissu
• Merkintöjä maailmasta -blogi: Mallan luonnonpuisto lumosi Kilpisjärvellä
• Seikkailijattaret-media: Särkitunturi – upea keidas Lapissa
• Kerran elämässä -matkailusivusto: Lyngen – Pohjois-Norjan Alpeilla odottavat upeat vuoristomaisemat
• Visit Lyngenfjord -sivusto: Top 10 hikes in the Lyngenfjord region