Matkakokemuksia La Diguelta – Seychellit matkapäiväkirja osa 2

Kun istuimme sähköllä kulkevassa menopelissä ja kiisimme kohti ensimmäistä La Diguen majoitusta, ymmärsimme nopeasti, miksi seychelliläiset olivat hehkuttaneet meille La Diguen tunnelmaa ja kauneutta.

Kävellen ja polkupyörillä liikkuvat paikalliset ja turistit tulivat meitä vastaan sekä muutama isoa golfkärryä muistuttava menopeli, jollaisen kyydissä myös me istuimme. La Diguen keskusta oli ohitettu muutamassa minuutissa, sen jälkeen jätimme taaksemme kukkien ja ristien täyteisen hautausmaan, jonka jälkeen tie seurasi lähellä rantaviivaa. Näimme ensimmäiset välähdykset La Diguen lukemattomista rannoista. Anse Severe -nimisen rannan vieressä seisoi monta värikästä tuoremehubaaria, joista löysimme oman suosikkimme seuraavana päivänä.

Jos Seychellien Praslinilla on leppoisa tunnelma, vielä astetta leppoisampi se on noin 3 000 asukkaan La Diguen saarella. Hämmästelin ensimmäisen majoituksemme terassilta, miten noin 20 metrin päässä pauhuava meri oli niin turkoosi. Eihän tuollaista näe kuin ehkä vain myyvimmissä mainoskuvissa. Paitsi, että täällä La Diguella näkee ja ihan luonnon filttereillä kyllästettynä!

“Mökkimme” oli melko kulahtanut sisältä, mutta näissä maisemissa se ei ollut olennaista. Iltaisin minun oli välillä noustava sängystä ja kurkistettava terasille, olivatko päivällä käytössä olleet uimatamineet yhä kuivumassa paikallaan vai oliko tuuli lennättänyt ne viidakkoon. Nimittäin kun makasin sängyssä, ulkoa kuuluva jylinä kuulosti aivan siltä kuin olisimme olleet myrskyn silmässä. Mutta ei − bikinit olivat taatusti paikallaan ja heiluivat hennossa tuulessa. Se olikin se upea turkoosinen meri, jonka aallot mekastivat alapuolellamme isoja graniittikiviä vasten. Menin lankaan melkein joka ilta.

Tällä terassilla tuli vietettyä monta hetkeä ja veikkaan, että nämä näkymät ovat yksiä niistä, jotka tulen muistamaan kauan Seychellien reissulta.

Lempirantani La Diguella

Ensimmäisinä La Diguen iltoina otimme tavaksi kivuta Anse Patates -nimisen rannan upeille graniittikiville. Nuo kivet ovat hämmästyttävän muotoisia, kaikki kuin omia taideteoksiaan turkoosia merta vasten. Kuten Praslinin rannalla olimme tehneet, seurasimme täälläkin, minkä väriseksi laskeva aurinko muutti taivaan. Kun katselin tätä kaikkea kivillä istuen, minun oli välillä vaikea tajuta, että todella istuin tällaisen paratiisin ympäröimänä. Että tällainen paikka oli jossain Maan pinnalla.

Kävimme samaisella rannalla uimassa ja snorklaamassa sekä bongasimme aina välillä vedenpinnalle ilmestyvän merikilpikonnan. Erittäin hyvällä tuurilla täällä olisi voinut nähdä myös delfiinejä. Meri ei ollut yhtä tyyni kuin monella muulla rannalla, mutta uiminen ja snorklaaminen onnistuivat, jos veteen meni ennen laskuvettä. Laskuveden aikaan rannan tuntumassa olevaa riuttaa oli hankala ohittaa ja silloin siinä olisi voinut satuttaa itsensä pahastikin.

Metsää ja mehuja La Diguen pyöräretkellä

Törmäsimme reissumme ensimmäisiin toisiin suomalaisiin, kun testailimme vuokrapyöriämme yhdellä La Diguen hiljaisemmista kaduista. Tuskailin pyörän vaihteiden kanssa ja testailin käsijarruja, kun yhtäkkiä kuulin vasemmalta puoleltani huudon suomeksi “Jos vaihteet toimivat, se on yllätys!”. Tämän totuuden jälkeen saimme terassilta istuvalta suomalaispariskunnalta vielä pari hyvää vinkkiä, minne suunnata kulkupeleillämme.

Ohitimme pyörillä muun muassa upean viidakkomaisen metsän, joka sijaitsee lähellä Grand Ansen rantaa. Itse metsän keskelle ei päässyt itsenäisesti tarpomaan, mutta onneksi pyörätieltäkin kuuli lintujen äänet ja pystyi ihailemaan kohti korkeuksia kurottavia puita, joiden runkoja pitkin kipusi vihreälehtisiä köynnöksiä.

Eräänä iltapäivänä taisin näyttää melko väsähtäneeltä pyöräretken viimeisillä kilometreillä, kun eräs paikallinen poika kysyi minulta tien päällä, että miten menee. Hän taas oli matkalla kavereidensa kanssa kalaan ja kertoi, että he joko syövät kalat itse tai myyvät ne eteenpäin. Poika oli iloinen myös koulujen lomasta, joka oli meneillään juuri tuolloin. Lisäksi hän vinkkasi minulle mehubaarista, josta saisi tuoretta uutta energiaa.

Muutamana päivänä kävimmekin hörppäämässä mango-passionmehut eräässä rannan vierellä sijaitsevassa mehubaarissa, jossa ihania mehujuomia myivät eräs vanhempi nainen ja hänen aikuinen tyttärensä.

Paineita paratiisissa

Jo Seychellien reissun alkuvaiheessa olimme huomanneet, että meillä ei ole samalla tavalla puhtia kiertää yhtä paljon eri paikkoja kuin aikaisemmilla reissuilla. Vaikka meillä olikin monta päivää aikaa ensin Praslinilla ja sitten täällä La Diguella, päätimme, ettei meidän tarvitse nähdä läheskään kaikkea, mitä näillä saarilla olisi tarjottavana. Puhumattakaan niistä kaikista paikoista ja muista saarista, jonne La Diguelta ja Praslinilta voisi tehdä päiväretkiä.

Olimmekin enemmän lepoloman kuin perinteisen aktiiviloman tarpeessa, minkä tajuaminen ja hyväksyminen vei itseltä ensin aikaa varsinkin, kun olen tottunut näkemään ja tekemään paljon tällaisilla kaukomatkoilla. Minulla oli välillä vaikeuksia saada omaa kehoa rauhoitettua ja podin varsinkin aluksi huonoa omatuntoa siitä, etten pystynyt karistamaan edellisen vuoden aikana kerääntynyttä kuormaa ja mukaan lähteneitä kurjia ajatuksia edes täällä paratiisissa.

Tuntuu, että tällaiselle matkalle saattaa tiedostamatta pakata mukaan odotuksia ja ajatuksia, että pitäisi pystyä nauttimaan joka hetkestä. Kun keskustelimme asiasta Ollin kanssa ja pohdimme tätä, se auttoi minua päivä päivältä tulemaan hieman sinummaksi sen kanssa, että myös Seychellien lomalla minulla voi olla ikävämpiä hetkiä. Huomasin, että mitä enemmän vastustelen niitä ja yritän pyristellä irti ikävistä ajatuksista, sitä huonompi fiilis minulle tulee.

Reissun aikana ja erityisesti La Diguella hokasasin pikkuhiljaa, että jos yritän suhtautua myös ikäviin ajatuksiin hyväksyvämmin, ne menevät myös helpommin ja nopeammin ohi. Jossain kohtaa reissua tajusin melkein kuin vahingossa, että lomalla alkoi olla palauttava vaikutus ja koin huomaamattani myös sellaisia hetkiä, joissa innostuin pienistä asioista, mieleni kulki hetkessä eikä jumittunut jatkuvasti menneeseen tai tulevaan. Sellaiset vapauden tunteen hetket olivat minulle arvokkaita ja tuovat minulle yhä iloa, kun ajattelen niitä nyt jälkeenpäin.

La Diguella pääsin myös kunnon lukuvauhtiin romaanieni kanssa ja nojatuolin pohjalla paratiisimaiseman edessä oivalsin, että tätä juuri tarvitsin tässä hetkessä.

Leppoisammasta lomasta huolimatta La Diguelta riittää vielä kerrottavaa, muun muassa kajakkiretkestä sekä toisesta ihanasta majoituksestamme, jossa meitä isännöi paikallinen mies Gerard korkealla viidakon korkeuksissa. Ne seikkailut ansaitsevat omat postauksensa.

Muita merkintöjä Seychelleiltä:

• Merkintöjä Praslinilta − Seychellit matkapäiväkirja osa 1
• Ikimuistoinen majoitus La Diguella − Seychellit matkapäiväkirja osa 3

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös Instagramin ja Facebookin puolella.