Kilpisjärvi ja Saanatunturi − ensikertalaisen kokemuksia Käsivarren Lapista

Aloin muistella viime vuoden kesälomaani, jolloin suuntasin neljän muun reissukaverini kanssa Käsivarren Lappiin, tarkemmin Kilpisjärvelle ja sen luontokohteisiin. Kolmen päivän Kilpisjärvi-visiitillämme ehdimme huhkia saamelaisten pyhälle Saanatunturille, katsastaa komeat maisemat Salmivaaralta ja patikoida Mallan luonnonpuistossa. Malla oli niin lumoava paikka, että olen kirjoittanut siitä erillisen jutun tänne. Koko Kilpisjärvi jätti mieleeni ainutkertaisia kokemuksia maagisissa maisemissa, joihin on ilo palata uuden kesän alussa.

Mökkimajoitusta ja ravintolaillallisia Kilpisjärven rannan läheisyydessä

Viisihenkiselle seurueellemme löytyi hyvä mökkimajoitus Tundrea Holiday Resortilta. Saana-niminen mökkimme sijaitsi aivan Kilpisjärven rannan läheisyydessä, josta oli hulppeat maisemat kohti Saanatunturia ja järveä. Näimme myös Ruotsin ja Norjan valkohuippuisia tuntureita olohuoneen ikkunoista, terassilta ja parvekkeelta.

Kun istuimme mökin terassille ja leputtelimme päivän aikana kulutettuja jalkojamme, kuulimme puron solinan ja hipsimme kastamaan jalkaterämme sen raikastavaan virtaan. Yhtenä iltana kävelimme tyttöjen kanssa Kilpisjärven rannan mattolaiturille ihastelemaan pohjoisen loputonta kesäiltaa.

Mökillämme oli myös siinä mielessä hyvässä sijainti, että siitä pystyi kävelemään parissa minuutissa Tundrean lomakeskuksen ravintolalle. Myös Kilpisjärven kylän keskusta ja K-Market olivat vain parin sadan metrin päässä. Ravintolan terassilla maistuivat poronkäristys ja niin ikään Lapin herkuilla täytetty pitsa. Tundrean ravintolan lisäksi söimme hyvää paikallista ruokaa myös Kilpisjärven Retkeilykeskuksen ravintolassa, joka oli toimiva lounaspaikka.

Patikointi uljaalle Saanatunturille

Jostain syystä Saanatunturin huiputus ei ollut ikinä kuulunut reissujen haavelistalleni. Niin olisi varmasti ollut, jos olisin etukäteen tiennyt, miten upea patikointipäivä meillä tulisi olemaan sen rinteillä. Saanan kuuluisuudesta huolimatta minulla ei ollut oikein mitään mielikuvia, millaisissa maisemissa reitti kulkee. Sitä parempi ja hienompi oli yllättyä matkan varrella.

Lähdimme Saanalle vievälle reitille Mallan luonnonpuiston pysäköintialueelta. Ensin vastassa oli tunturikoivikkoa, joiden keskellä kulki helppokulkuinen polku. Reitti alkoi mennä hieman jyrkemmäksi, kunnes pääsimme harppomaan juuri uusituilla portailla ja syke alkoi nousta pikkuhiljaa. Portaiden jälkeen maasto oli epätasaisempaa ja kivikkoista, joten nilkkaa tukevat patikointikengät olivat tarpeen. Niin tosin olivat myös rakkolaastarit, sillä jo nousuosuudella rakot alkoivat kolkutella kantapäissäni. Toisen jalan rakolla jouduin lopulta sinnittelemään reissun loputkin patikat.

Nousu kaltevan tunturin rinnettä ylös tuntui yllättävän pitkältä, mutta aina kun kurkisti oman olkansa yli, sai nähdä Kilpisjärveä ympäröivät huudit. Aurinkorasvaa piti välillä lisätä ja vettä hörpätä, sillä niin kaunis päivä sattui Saanan huiputuksellemme. Kun olimme päässeet viralliselle huipulle ja jättäneet omat terveisemme sinne, lähdimme etsimään sopivaa syvennystä lounaan valmistamiseen ja syömiseen. Löysimme maisemilla katetun lounasspotin tunturin rinteestä Kilpisjärven kylän ja järven puolelta.

Kaikkine pysähdyksineen viihdyimme Saanatunturin patikalla vajaa viisi tuntia. Urheilukellooni kertyi matkaa vajaa yhdeksän kilometriä. Reitin virallinen pituus on kahdeksan kilometriä. Tunturin voi varmasti huiputtaa paljon tehokkaammassakin ajassa, mutta tällainen kiireetön retkipäivä oli enemmän meidän mieleemme. Saanan edestakaisella patikalla oli jonkun verran muitakin retkeilijöitä samaan aikaan. Kuuluisa maamerkki kiinnosti kaikenikäisiä retkeilijöitä ja seurueita.

Salmivaaralla voi ottaa Kilpisjärven maisemat haltuun

Mökiltämme pääsimme alle puolessa tunnissa kipuamaan Salmivaaralle, joka on lyhyeen kävelyyn sopiva lenkki, mutta jolla näkee kuitenkin upeita maisemia ja saa hieman sykettä kohoamaan. Salmivaaran polku kulkee ensin pururataa pitkin ennen kuin se lähtee nousemaan tunturikoivikkoon. Nousu on välillä jyrkkä, mutta tällä etapilla pärjäsi mielestäni hyvin tavallisilla lenkkareilla.

Muistan, miten Salmivaaran päältä oli hauska katsella lumihuippuisia tuntureita t-paitakelillä. Maiseman väritys kertoi, että nurkan taakse jääneet talvi ja kevät kohtasivat kesän myös tuolla Suomen pohjoisessa kolkassa.

Kaiken kaikkiaan Enontekiön Kilpisjärvellä vietetyistä päivistä jäi todella ihanat muistot. Se tallentui mieleeni yhtenä vaikuttavimmista ja kauneimmista kohteista. Tuntui kuin olisin viettänyt nuo päivät jossain kaukana ulkomailla tai talsinut satukirjan sivuilla. Upealla säällä ja vähäisellä määrällä hyttysiä on varmasti myös merkittävä vaikutus näihin aurinkoisiin muistoihin 😉

Kesäkuun 2020 lopussa toteutettu pohjoisen road tripimme jatkui Kilpisjärveltä Norjan Lyngeniin. Kokonaisuudessaan kymmenen päivää kestäneestä reissustamme voit lukea lisää seuraavista blogijutuistani:

• Mallan luonnonpuisto lumosi Kilpisjärvellä
• Lappi-Norja road trip − 10 päivän kesäreissu
• Lyngen ja Blåvatnet – ensikatsaukseni Norjaan
• Seikkailijattaret-media: Särkitunturi on upea keidas Lapissa

+ Tsekkaa myös Luontoon.fi: Kilpisjärven ja Käsivarren reitit